Tänään osui kohdalle oikein leipurisuma. Monta jauhokauppaa ja leipomoa kylkikyljessä. Niissä vallitsi ihana valkoisuus ja hiljainen tunnelma. Vain jokin taikinamylly (?) pörisi.
Valmiit tuorenuudelikääröt odottivat ostajia ikkunalaudalla. Kevätaurinko paistoi herttaisesti ja mieli oli hyvä.
Ja seuraavassa kadunkulmassa olikin tarjolla nuudelisoppaa pinaatilla maustettuna. Höyryävän herkullista ja tupa oli täynnä asiakkaita.
Jatkoin matkaa kuitenkin vielä kulman toisellekin puolelle. Hieman eteenpäin, ja vielä käännös vasemmalle... Se oli virhe. Edessäni oli näky, jota en olisi halunnut nähdä. Nyljetty, kuivumassa roikkuva kokonainen liha, sellainen jonka korvantaustaa meikäläinen on tottunut rapsuttamaan, hännän iloisesti heiluessa. Päivän kuluessa selvisi kilohintakin, se on neljä euroa.
En jäänyt kylään syömään nuudelikeittoa, vaan soitin ystävättärelle ja painuimme italiaiseen ravintolaan pastalle. Nirsoko?
Tuo paikka vaikuttaa yhä enemmän valokuvaajan paratiisiltä.
ReplyDeleteNämäkin ihan älyttömän upeita kuvia.
Tuossa tapauksessa minäkin olisin painellut sinne italialaiseen...
Mäkin ihastelin kuvia ja taas niiden tunnelmaa sekä väritystä. Kauniita!
ReplyDeleteNiin ja olen kasvissyöjä :)
Olisi jäänyt minultakin nuo nuudelit syömättä sen näyn jälkeen. Vaan olen kyllä tosiaan kasvissyöjä.
ReplyDeleteTuo aasialaisen yrittäjyyden vapaus....!!!Verrattuna Suomalaiseen täysin ylikontrolloituun ja kulttuuriin.
ReplyDeleteIndonesiassa Sulawesissä kun oltiin ,oli sekatavarakauppa samalla pankki ja ainoa paikka mistä sai tupakkaa...Näky ei ollut kauhean luotettava,mutta hyvät valuutat kuulemma ...
En halua edes ajatella mitä olen tietämättäni syönyt Aasiassa...
Toisaalta ,siellä painopisteeni on kasvisruoka ja rannikolla kala.
Voi, kiinalaisia koira parkoja. Ja muita kotieläimiä. Heille ilmeisesti maistuu monipuolisesti monenlainen proteiininlähde.
ReplyDeleteMutta nuudelisoppa pinaatilla näyttää hyvältä.
Kauniita kuvia!
Liivia, valitettavan usein tulee livahdettua länkkäripaikkoihin. Jotenkin tätä eksotiikkaa on niin pljon muutenkin, että usein haluaa syödä jotain selkeää ja tuttua.
ReplyDeleteMizyena, täkäläisissä leipomoissa mua viehättää juuri tuo väritön väri.
Kanerva, täällä on aivan ihania kasviksia: munakoison osaavat laittaa suussasulavaksi ja brokkoli valkosipulimurskalla on taivaallista. Kaikessa on luonnollisesti järjettömästi soijaöljyä. Nami.
Aurinko ja kuu, maailma on tosiaan omituisia ruokia pullollaan, paljon lisää ennakkoluulottomuutta voisin minäkin omata.
Kameleontti pihassa,
täkäläinen kotieläin- ja lemmikkieläinkäsitys poikkeaa rutkasti meikäläisestä. Eläimet ovat enemmän kertakäyttöiloja. Vaikken kyllä usko kenenkään lemmikkiään syövän, ne vain jätetään heitteille. Jossain sitten erikseen kasvatetaan syötäväksi tarkoitettuja isoja koiria. Tämäkin ruho oli aika iso.
Hienoja kuvia taas! Niin täysin erilainen maailma kuin koto-Suomessa...
ReplyDeleteEn ole koskaan voinut käsittää koirien käyttämistä ravintona! Periaatteessa tietysti sama jokaisen eläinlajin kohdalla... kun niitä alkaa rapsutella ja hoitaa, ne ovat lemmikkejä! Possu on viisas kuin koira ja eipä ole nautakaan mikään "nauta", kun sen kanssa "seurustelee"!
tykkään kovasti näistä kuvista taas.
ReplyDeleteEipä täälläkään mitään tuollaista näe.
Kauniita kuvia, ja miten upea lopputulos noista jauhoista tuli!
ReplyDeleteKoiranomistaja ja kasvisyöjänä puistattaa kun ajattelee koiran ruhon roikkuvan elintarvikkeena;koira on sen verran enemmän perheenjäsen kuin muut eläimet, lehmät tai lampaat esimerkiksi, että tuntuu aika pahalta.