Silloin koululaisena, noin 28-vuotta sitten, Riihikallion ala-asteella saimme päivittäisen salaattiannoksemme. Kiinankaalia, tomaattia ja varsiselleriä. Sen makua ei aika ole kullannut... ja kaikki oli syötävä mitä kokki lautaselle pläjäytti. Selleriä kammoksun edelleen, kiinankaali tuntuu väsähtäneeltä ja mielikuvituksettomalta ruoka-aineelta.
Mutta kuumaan keittoon se kyllä sopii (joku olisi voinut valaista koulukokkiamme!). Jotta keittoon olisi talvellakin jotain leitettavaa, on kaalinkuivausviikot meneillään. Kaalia siellä, kaalia täällä. Kaalikierros koilliskaupungissa alkaa.
Kiinankaaliakos siellä. Lapsuudessa äiti teki kaiken kiinankaalista, jotenkin en ole sen jälkeen kaivannut. Mutta hyvältä näyttää kuvissa, varsinkin tuo kuorma-auton lavallinen. Vaikka se taitaa olla jo eri kaali...
ReplyDeleteNo joo, luin nyt vasta tekstin...eli samat jutut.
ReplyDeleteKiinankaalia ei taideta Suomen rajojen ulkopuolella salaattina syödäkään, vaan kypsennettynä.
ReplyDeleteMutta joo, kovasti sitä oli lautasella itse kullakin muinoin...
Siis kuivattaako ne noita kaaleja? Kuivuuko ne ihan oikeasti eikä vain nahistu ja mätäne? Missäs ne kuivatut kaalit sitten varastoidaan, ja miten niitä talvella käytetään? Otetaan kuivattu kaalinpää ja leikellään keittoon vai?
ReplyDeleteHurjalta kuulostaa tuo kiinalainen koulunrakennusmeininki! No, ainakin on jotain blogiin kirjoitettavaa ja lapsenlapsille kerrottavaa!
Liivia, kyllä siinä lavalla on ihan sitä samaa kaalia, on vain niin isoja ettei meinaa tunnistaa. Liekö hieman pruutattu hormonia...
ReplyDeleteViolet, jostain kait sitä oli c-vitamiinia silloin 70-luvullakin saatava. Vaikken ole niin vakuuttunut kaalin ravintoarvoista.
Pipuu, nyt kyselet turhan vaikeita. Raportoin sitten ensimmäisen talven jälkeen kuinka kaalien kävi.
Ihan ihmeelliseltä tuntuu, että kaalia kuivataan! Hyvä muistutus kiinankaalista, minusta se on nimenomaan ruuan joukossa kypsennettynä hyvää!
ReplyDelete