Perheen alkuperäisessä kotikaupungissa on torin laidalla kakuistaan tunnettu kahvila Cabriole. Sieltä kiireiset kaupunkilaiset hakevat juhlatarjoomuksensa, maukkaat ja kauniit. Sitten vierähti useampi vuosi ranskalaisen leipomon yläpuolella punkatessa - suussasulavien houkutusten, herkkukakkujen äärellä. Ja koska tietty linja ollaan valittu asuinpaikkojen suhteen on siitä hyvä pitää kiinni. Kakkumaassa jälleen! Kiinalaiset tuntuvat erityisesti panostavan suurelliseen ulkonäköön, onhan se puolet nautinnosta. (Klikatkaapa kuvaa suuremmaksi!)
Osuin näyteikkunakonditorian kohdalle ja jäin nenä kiinni ikkunassa seuraamaan tapahtumia. Sain pikakurssin koristelussa sekä seurata taitavien käsien vikkelää työskentelyä.
Tämän jälkeen ei pakettiauton kyljen mainos tunnu todellisuudesta kovinkaan etäiseltä.
Tuliko jo kakkuhimo? Eller tårta på tårta?
nami nami! Täällä on vähän samantyyppisiä kakkuja.
ReplyDeleteVou mikä ihana kakkutaivas! Kerrassaan upeita luomuksia! Vaikka täällä Kiinassa herkkujen ulkonäkö usein pettää, niin noiden on jo pakko maistua!!! Lähtikö noista joku teidän matkaan? Kutsuisin itseni kylään... :P
ReplyDeleteKakut ovat kyllä todella hienoja! Oletko jo törmännyt kakkukynttilöihin (tai mitä ne nyt onkaan...)? Ne on aivan julmetun isoja, liekkimeren ylöspäin lennättäviä kukkasia, jotka soittavat syntymäpäivälaulua vielä seuraavana aamuna roskiksessa, jos et suoraan sanoen moukaroi sitä hajalle ennen sitä ;-D
ReplyDeleteNo voihan hyssykät, mimmosen kakun mestari loihti!
ReplyDeleteEn kyllä suostuisi maistamaan yhtääkään noista, mutta kyllähän noita katselee ja ihmettelee.
Kakkujen koristelu on todella taidetta Kiinassa!
ReplyDeleteMutta valitettavasti moni kakku päältä kaunis sanonta pätee useimman kakun maun suhteen.. Tai siis minkä maun??????
Heh, toisiksi alimmalla rivillä olevan suklaakakun reunassa on edamjuustoviipaleen näköisiä koristeita. Hulvatonta!
ReplyDeleteTaaltakin loytyy samaa tyylia mutta voin sanoa samaa kun suzhouren etta moni kakku paalta kaunis..Meille on kerran tullut lisamausteena torakka.Ei muuten olla sen jalkeen kakkua osteltu.
ReplyDeleteTulee noista komistuksista tyylikkäine asetteluineen mieleen ikebana. Onkohan ne lläheistäkin sukua toisilleen? Ainakin ollaan samalla suunnalla maailmaa.
ReplyDeleteMiltähän ne mahtavat maistua? Onkohan mauissa eroa yhtä paljon kuin ulkonäöissä?
Nami, ihania kakkuja, ainakin ulkonäöltään. En kyllä osaisi oikein valita minkä näistä ottaisin.
ReplyDeleteKuten kommenteista voitte lukea, on maut mitäänsanomattomia. Enintään täkäläiset leivonnaiset maistuvat munasokerivaahdolta. Ja se mkä näyttää suklaalta ei suinkaan aina sitä ole, vaan värjättyä jotain, mahdolisesti jopa punapapumössä. Ainakin jäätelöissä on näin.
ReplyDeleteNina, Soivat kakkukynttilät?! Sellaiset täytyykin etsiä käsiin. Vai uskaltaako?
Pipuu, ikebana on minun mielestäni aika kaukana kiinalaisesta tyylistä. Täällä laitetaan paljon, kaikkea, kaikkia väriympyrän värejä samaan ja vielä (paljon) kimalletta päälle!
Arg, ei kun aah. Arg tuli siitä, ettei tuota ruutua voinutkaan syödä. Melkoinen kakkuhimo ja kun klikkasin kuvaa suuremmaksi, en meinannut haluta sitä sulkea. Mitkä upeat värit.
ReplyDeleteApua tosiaan noi emmentaalit?!:)
ReplyDeleteusein kun luen sinun blogia, olen juuri ihmetellyt samaa juttua. singapore on varmaan aivan eri maailma kuin peking mutta silti jotenkin samanlainen. katsoin toissapaivana kakkuja siskon tyttarelle ja heti ajattelin, etta juuh kaunis leppakerttu mutta maku ei sitten varmaan. hinta oli jotain aivan naurettavan halpaa joten haen sen varmaan kun on ajankohtaista vaan taidan leipoa maukkaan mitaansanomattomannakoisen sitten itse lisaksi.;-)
ReplyDeletepia spore
Tuli tuossa vielä mieleeni, että persilja ja kirsikkatomaatithan ovat Kiinassa hyvin yleisiä kakunkoristeita, mutta en bongannut niitä näistä kakuista.
ReplyDeleteHienon näköisiä kakkujahan nuo. Iranissa oli myös kakut upeita ulkonäöltään, mutta maku - ei sitä makua ollut!
ReplyDeleteTäällä on ihan maukkaita kakkuja, mutta ei kyllä noin taidokkaan näköisiä... Joskus se vaatimaton on vaan parempi. :)
Älkää puhuko minulle enää soivista synttärikakkukynttilöistä!
ReplyDeleteOlen vast’ikään (muutama vuosi sitten) toipunut sellaisen aiheuttamasta traumasta;-)
Olin yksin appivanhempieni kodissa kun aloin kuulla etäistä "häppipööddeituujuu":ta.
Se kuului koko ajan, enkä osannut paikallistaa sitä. Olin melkein kyynel silmässä että nyt tuli sitten tämä kulttuurishokin se vaihe, jolloin henkilö menettää todellisuudentajunsa ja alkaa kuulla ääniä.
Kun musiikin lähde paljastui tunsin suurta tarvetta toimia kuten Nina tässä kommenttilaatikossa kuvailee, mutten voinut kun anoppi tykkäsi kynttilästään..
Herra mua armahda, ajattelin.
Mahtavia! tuli kakkuhimo :)
ReplyDelete