Tyttäret ovat kirjoittaneet muutamia kirjeitä Suomeen, jotka halusin postittaa jo toissapäivänä. Kuskin neuvomana kävin kolmessa kaupassa kyselemässä postimerkkejä, tuloksetta. Viimeisessä putiikissa etsiskelivät mm. hammastahnapötköjen takaa!?
Eilen kuski lupasi hankkia merkit, mutta mutisi jotain kirjekuorien olevan huonoja (???), ja niin oli illalla edelleen todettava kirjeiden lojuvan merkittöminä pöydällä. Niinpä annoin kuskille ohjeet hankkia postimerkit todellakin TÄNÄÄN. Annoin ohjeet myös kirjallisena, kirjoitin 20 ja piirsin postimerkin kuvan.
Kuski soitti minulle postitoimistosta:
- Kirjekuoret huonoja, täytyy olla kansainvälinen kirjekuori. Ostanko?
- Osta.
- Ostanko myös postimerkkejä?
- Osta.
- Montako?
- 20
- 20? Mutta ne maksavat 5 yania (50 senttiä) kappale!
- Kyllä, haluan että ostat 20 postimerkkiä.
- Montako kuorta?
- MRRRRR, no 20!
- Ai 20
- Kyllä.
Puhelin soi hetkisen kuluttua uudelleen. Kuski jälleen postitoimistosta soittelee:
- Kirjekuoret loppu. Täällä on postikortteja. Ostanko?
- Et. Haluan postimerkkejä ja ne kirjekuoret.
- Hoidan asian huomenna.
- Ei, ostat NYT ne postimerkit.
- Ai ostanko postikortteja?
- Ei, ostat pelkät merkit.
Ja pian uudestaan hän soittelee:
- On täällä kirjekuoria. Ostanko?
- Osta!
- Montako?
- 20!
Kuski palaa kotiin. Oli saanut kolme kirjettä lähtetetyksi ja tuo mukanaan kirjekuoret. MUTTEI POSTIMERKKEJÄ!!!
Niinhän tuo Mr. Vilijonkkakin on sanonut, ettei töissä voi yhteen meiliin laittaa kuin yhden asian. Toista hoidettavaa tehtävää varten on laitettava toinen sähköposti. Sama näyttää pätevän kotimanageeraamisessa.
Jos joku vielä kehtaa ihmetellä miten saan aikani kulumaan tai salaa ajattelee minun olevan laiska kun teen vain 10 tuntia töitä viikossa ja on kotiapulainenkin, niin tänne vaan ihan elävää komediaa seuraamaan. Lupaan ajan kuluvan kuin siivillä eikä mitään silti ole tapahtunut. Tämän viikon muut komediasarjan jaksot ovat kadonneen tv-äänen metsästys (toistaiseksi kaksi työmiesvierailua eikä luonnollisestikaan ääntä) sekä takalukkoon livahtaneen wc-oven avaaminen ilman avaimia (työmies tuli ja meni, antoi toistaiseksi toteuttamattoman ratkaisuehdotuksen, että porataan lukko rikki).
TIC ;-D
ReplyDeleteNoinhan se aika täällä kuluu. On vain todella energiaa vievää hommaa tuo paimentaminen kun omissa lapsissakin on työnsarkaa...
Mulla on kesältä selvittämätön juttu, mutta en yksin kertaisesti ole jaksanut vielä ruveta vääntämään asiaa eräästä vesipullosta, jonka jo sain toimitettua pois kotoa, mutta joka on mystisesti palannut. Ääh, pitkä ja tylsä juttu...
Nina, onneksi ei toisinpäin, että olisit saanut hankittua vesipullon joka sitten mystisesti katosi!
ReplyDeleteHaahahahhaa! Voihan pyhä jysäys! Repesin nyt kyllä ihan kunnolla! Voin vallan hyvin kuvitella tuon tilanteen livenä. :/ ...Jäi sitten merkit saamatta. Noo, joku toinen kerta sitten uusi yritys. Ihan kohtuu pontevasti yritit kyllä nytkin ;)
ReplyDeleteItse en ole vielä yhtäkään kirjettä lähettänyt, kun olen aavistellut, että se ei ehkä olekaan niin yksinkertainen juttu, kuin luulisi. No hyvä tietää, niin voi suunnitella sen postituksen sellaisella päivälle (tai siis viikolle ;) jolloin on biorytmit kohdallaan ja huumorintajua säätää.
Voi, kuulostaa kovin tutulta. Juuri kun luulee, että asiat sujuu tapahtuu uusi ja yllättävä käänne yhä omituisempaan suuntaan ja selvitys työ jatkuu asian tiimoilta... Ja ne asiat ovat yleensä arkisia.
ReplyDeleteMeidän kauan odotettu kontti oli (kuulemma) jo matkalla Mombasasta tänne. Mutta rekka hajosi tienpäälle. No, ehkä huomenna vietämme pakettien avaus juhlia...
Hih ! Lupaan etten enää purnaa ranskalaisten ymmärtämättömyydestä...
ReplyDelete=D
Voi jösses mitä arjen rumbaa! Tuohan on jopa monimutkaisempaa kuin Ranskassa, vaikka kumman monimutkaista saattaa meidänkin postitoimistossa olla ison kirjekuoren ostaminen. Standardikokoisia kyllä löytyy, mutta heti, kun haluaa jotain SYSTEEMISTÄ POIKKEAVAA, niin oh-là-là... Muistanet varmasti hyvin täkäläisen meiningin.. Onnea kirjeiden postitukseen!
ReplyDeleteBisous!
Posti, oi posti..
ReplyDeleteTällä viikolla juuri kuulin postivirkailijalta että ei heillä vaan ole MITÄÄN välineitä millä voisi mitata miten paksu kirje on..joten kyllä se, Madame, on ilmiselvästi paksumpi kuin maksimimitta sallii = kalliimpi.
Naita postien ihanuuksia..ih hih.
ReplyDeleteMeilla kirjeet jatetaan auki, jotta virkailija saa kurkata mita on sisalla.Ja jos on jotain vahankin paksumpaa se avataan viela tullissa...Uteliaita vai mita lie...
Ja sitten ne kaikki muut arjen kivat. En edes aloita mutta kohta voisi romaanin kirjoittaa.
Aaah, I know... Kokemukset maailmalta nyt jälkikäteen lähinnä naurattavat, muttei silloin jostain syystä tehnyt sitä lainkaan. Jotkut asiat toimii vaan erilailla, on se sitten Kiina, Intia tai Malawi... Olemmeko tottuneet liian toimivaan yhteiskuntaan?
ReplyDeleteAnteeksi kauheasti, mutta voin oikein kuvitella tilanteen ja nauruhan minulta pääsee. Ymmärrän, että tilanne ei ole sinulle ollenkaan huvittava.
ReplyDeleteVoimia!
Mun päivän suorastaan pelasti se, että muillakin on vaikeuksia aivan käsittömättömän pienien ja arkisten asioiden hoidossa. Meillä ei kannata edes mennä postiin, ei ne mitään postimerkkejä ole ennenkään meille suostuneet myymään, joten tämän päivän ongelma on täällä päässä tuota korjausmiesluokkaa. Sain hänet jo meidän ulko-ovelle saakka, mutta kun meinasi astua sisään, päättikin yhtäkkiä lähteä johonkin muualle. Minua alkoi niin hirveästi naurattamaan (vaikka melkein kyllä myös itketti), että tuskin tulee korjausmies ikinä enää meille, kun täällä asuu tällainen sekopäinen naureskelija.
ReplyDeleteMun päivän suorastaan pelasti se, että muillakin on vaikeuksia aivan käsittömättömän pienien ja arkisten asioiden hoidossa. Meillä ei kannata edes mennä postiin, ei ne mitään postimerkkejä ole ennenkään meille suostuneet myymään, joten tämän päivän ongelma on täällä päässä tuota korjausmiesluokkaa. Sain hänet jo meidän ulko-ovelle saakka, mutta kun meinasi astua sisään, päättikin yhtäkkiä lähteä johonkin muualle. Minua alkoi niin hirveästi naurattamaan (vaikka melkein kyllä myös itketti), että tuskin tulee korjausmies ikinä enää meille, kun täällä asuu tällainen sekopäinen naureskelija.
ReplyDeleteMuista sitten että kirjoitat osoitteet jne. MUSTALLA tai SINISELLÄ kynällä. Punainen ei käy missään nimessä, silloin joudut kirjoittamaan osoitteen uudelleen sinisellä sen punaisella kirjoitetun viereen...
ReplyDeleteJoskus olen joutunut vaihtamaan myös osoitteen paikkaa sillä Kiinassahan se on tapana kirjoittaa eri paikkaan kuin länsimaissa.
Postitushommelit on tehty Kiinassa aika haastaviksi.
En ole juurikaan täältä mitään postitellut ja taidan pysyä sillä linjalla edelleen :-)
ReplyDeleteMiao, kannattaa harkita tarkkaan ryhtyykö vaivaamaan päätään postilähetyksillä, jollei ole siis aivan pakko.
ReplyDeleteKameleonttipihassa, pidetään nyt peukkuja ylhäällä, jotta viimeinkin saisitte tavaranne, vaikka edes jouluksi!
Maurelita, älähän mitään mene lupaamaan, kaikkialla tapahtuu purnattavaa.
Kaisa, standardielämä olisi kaiken kaikkiaan helpompaa, mutta tylsää. Kyllä meili tuli perille, en vain ole saanut vastattua. Kiitos vinkistä!
Violet, toi kuulosta aika paksulta jutulta. Muistan hymyilleeni Porvoon postissa, joka oli oikein hienoksi ja moderniksi remontoitu. Ja juuri tuo kirjeen paksuus mitattiin edelleen vanhalla ja sympaattisella, jo pyöreäkulmaiseksi kuluneella puukehikolla joka oli ikäänkuin postiluukku. Se näytti siltä kuin se olisi museosta lainattu, mutta toimi erinomaisesti.
Pikkujutut, posti on yllätyksiä täynnä. Pariisissa jokainen äitini lähettämä lehtipaketti oli revitty auki, mutta Pekingissä ne saapuvat ensiluokkaisessa kunnossa perille! Ihan tylsää semmoinen pölliminen ja kurkkiminen siellä teillä.
Anni, joo, melko varmasti.
Katilei, onneksi eivät voimat ole ihan vielä loppuneet ja kyllähän me itsekin näille "kulttuurieroille" nauretaan, eihän täällä muuten voisi edes elää.
Kesiah, ja minä kun olen luulut eteläameriikkalaisten olevan reippaita! Kuinka joku voi olla niin pelokas, että jo ovelle asti pääsi, muttei sitten tule sisälle. Olisi repinyt kädestä.
Suzhouren, kiitos värivinkistä, pidän mielessäni!
Satu, minä ajattelin nyt kuitenkin katsoa tämän touhun loppuun. Ja jos ei todellakaan toimi, niin luovutan.
Nin siis totta kai ja ilman muuta ne voisivat mitata kirjeen täällä postissa jos haluaisivat. Tuo ko. virkailija vaan ei ollut huvittunut ajatuksesta. EHkä alan kulkea pankkisasioilla oma postilaatikkohárveli tai muu mittavehje mukana;-)
ReplyDeleteViolet, eli vika oli sinussa, kun kehtasit tulla postiin isohkon kirjeen kanssa ja hänen olisi pitänyt kumartua ottamaan mittalaite alahyllyltä. Aijabaija.
ReplyDeletemita ihmetta teilla siela kiinassa?
ReplyDeletesingaporessa ei huolen haivaa. homma toimii kuin clockwork.
itseasiassa epailyttavan hienosti.
posti on ihan mun lempipaikkoja taalla.:-)
Juuri harmistuin kun saaremme kaksi postia aiotaan yhdistää, mutta meillähän olisi silti ruhtinaalliset oltavat, kun postissa on töissä todella fiksuja ja kivoja rouvia. Olen heidän tuttunsa, kun lähettelen niin paljon postia, jutellaan mukavia ja asiat hoituvat.
ReplyDeleteNo huh! Ei kyllä käy kateeksi...
ReplyDeleteJätin vuosi sitten Pekingissä kansainvälisen koulun postitoimistoon 20 postikorttia eripuolille maailmaa lähetettäväksi, annoin rahat postimerkkeihin ja sain vakuutavan lupauksen, että asia hoituu. Vaan kuinkas kävikään: vain (3) kolme!!! korttia löysi tiensä perille, muut olivat "mystisesti" hävinneet. Paikallinen Ystäväni vakuutti sen olevan aivan tavallista eikä asialle voisi jälkikäteen tehdä mitään.
ReplyDeleteKommentteja lukiessani tuli mieleeni viime vuotinen joulukorttilähetys hässäkkä.
ReplyDeleteAnnoin kijekuoret ayille postitettavaksi. Palautti seuraavana päivä ja käski laittaa valkoisiin kuoriin, koska punaisia ei voi lähettää! Sama homma oli valkoisen kuoren kanssa, jossa oli tyhjänä ne postinumero neliöt kuoren vasemmassa ylänurkassa...
Annoin kaikki kirjeet sitten miehen matkaan töihin, jossa on totuttu lähettelmään postia ulkomaille ja no problem! Niin punaiset kuoret kuin täyttämättömät ruudutkin lähtivät maailmalle ja ainakin osa on mennyt perille :-)
Terve tasta naapurista! Pitaapa minunkin pistaa viela lusikkani soppaan!
ReplyDeleteSiis voiko tuo postin toiminta olla todellakin tuolla tasolla!? Ei silla, en odottanutkaan mitaan nykymodernia palvelulaitosta, MUTTA ajattelin etta taalla Kiinassa paasen ihan oikeasti VIHDOIN lahettelemaan kirjeita, pikku pakettisia, kortteja tuonne Suomeen pain, koska edellisessa maassa jos lahetyksia ei varastettu niin ne saapuivat ainakin perille lahes lukukelvottomiksi muhjaantuneina!
Noh, pitaapa postissa kaynti ottaa ( missa niita muuten on? ) ottaa yhden paivan projektiksi suurella karsivallisyysbudjetilla varustettuna ja varoittaa sukulaisia etta tanakaan vuonna ei kannata liiemmin odotella joulupostia!
Hihii täältäkin, kuulosti NIIn tutulta. Monesti mietin, että miksi aasialaiselle ei mene asia perille, vaikka rautalangasta vääntäisi. Piti myös kysymäni muilta viisaammilta, mutten keksinyt miten "rautalangasta vääntäisi" käännettäisiin englanniksi...
ReplyDelete