Viikon hirvein näky oli tämä. Tämä "työmies" oli ehkä 16 vuotias, keikkui tuolla yläilmoissa poistamassa lamppuja pestävästä kristallikruunusta. Kypärää, valjaita tai muita "välttämättömyyksiä" ei näkynyt, olivathan kaksi toveria alhaalla (aina välillä) pitämässä rakennelmaa paikoillaan... Ihme ja kumma ruumiita ei syntynyt, mutta yhden yön unet siinä kyllä meni.
Oma panokseni yhtenä iltana oli inspiroiva ja oman osaamisalueeni ytimeen osunut tehtävä. Värkkäsin rahankeräyslippaan koulun flyygeliprojektia varten.
Kuinka ihanaa olikaan liimata paperia, viiltää mattoveitsellä millilleen oikeasta kohdasta ja miettiä mikä yksityiskohta on kokonaisuudessa tärkeä.
Ja vihdoin torstaina oli koulun vihkijäiset. Oppilaiden valmistamat liput tankoineen liehuivat isojen lasiovien käydessä jyhlaväen saapuessa paikalle. Saatiinpa jopa Ruotsin opetusministeri ja suurlähettiläs vieraiksi!
Vaatimattomana tuntiopettajana vastuu tapahtumien järjestämisessä oli olematon, mutta ihmeellisesti sitä kuitenkin jännittää, on niin kovin hengessä mukana, että viikonloppu tuntuu oleva enemmän kuin tarpeellinen.
Äsken kävimme tyttöjen kanssa suuressa ruokakaupassa rentoutumassa; oli eksotiikkaostoksia parhaimmillaan. Siitä lisää seuraavassa jaksossa...
Ensimmäinen kuva näyttää kovin tutulta täälläkin. Eilen nappasin kuva maalarista, joka maalasi neljännen vai oliko se viidennen kerroksen parvekkeen laidalla seisoen ilman mitään vöitä!! Luulin ensin, että joku tekee itsarin kun näin hänen kiipeävän parvekkeen reunalle ja sitten alkoi pitkällä telalla maalaamaan jotain kattokoristeita HUH!
ReplyDeleteOnnea uudelle koululle!
Flyygeli on todella hieno. Mahtavaa käsityötä. aika pelottavan näköistä tuo lamppujenvaihto, en olekaan koskaan ajatellut kuinka se homma oikein tehdään.
ReplyDeleteKiva juttu teistä Ilonassa. Oli ilo lukea:)
ReplyDeleteMoi! Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, ja tykkään kovasi teksteistäsi. On kiva päästä kurkistelemaan vieraan maan arkea, ja blogisi valokuvat ovat aivan ihania. Keep up the good work!
ReplyDeleteMarita, vastaavia itsarikandidaatteja näkee täälläkin pitkin talojen ulkoseiniä. Sitä ihmettelee, että onkohan ihmishenki täällä vähemmän arvokas kuin esim. Pohjolassa.
ReplyDeleteMarguetta, näin selvisi asia minullekin. Lamppujenpoiston ja lamppujen paikkojen (mikä niiden kolojen nimi on???) pienenpienellä muovipussilla suojaamisen jälkeen pruuttasivat vettä kohti kristallikruunua pienellä painepesurilla. Ja niin leijaili monen vuoden ja remontin pölyt alakerran aulaan.
Mai, hah, olitko kampaajalla kun vanhoja lehtiä luit?
Loviisa, kiitos, yritän parhaani.
Huikeaa lampunvaihtoa tosiaan! Ja melkoinen kristallikruunu.
ReplyDeleteKylläpä väsäsit hienon lippaan. Tuliko rahaa?
Ja haa, kaivoinpas minäkin tuon artikkelin esille webistä..
Hirveää tuo työmiehen työskentelyn kurkkaaminen.
ReplyDeleteFlyygelilipas on ihan älyttömän hieno!
Lipputangot ovat oikein juhlavan näköisiä ja hienoa, että saitte arvovaltaisia vieraitakin :)
En muista, olenko koskaan kommentoinut, mutta tänään sait multa tunnustuksen:)
ReplyDeleteMoi,
ReplyDeleteEn ollut kampaajalla, vaan vilkaisin Ilonan verkkojulkaisua. Jutun päivämäärää en kyllä tajunnut katsoa:)