Lähdimme vierailulle maailmankansalaisten ystävien uuteen kotiin. Tuolta, aivan käytävän päästä sen pitäisi löytyä.
Ikkunoiden ja lasiovien määrä häikäisi minut oitis. Mikä valo, mitkä varjot, niin pihalla kuin sisälläkin.
Tunnelma lumosi myös kaukaa Nanjingista saapuneet lankanuket, jotka asettuivat pitämään majaa heti portaille.
Tällaisten ikkunoiden takaa näyttää maailma hyvin kauniilta. Ei pöllömmät arjen raamit!
En voinut vastustaa kiusausta lähteä kuvaamaan naapurustoa. Sain välittömästi seuraa sekä liudan kysymyksiä. Kuinka vanha olet? Olivatko ne kolme tyttöä sinun? Minkä maalainen olet? Oletko täällä töissä? Ja jokainen vastaukseni ilahdutti talonmiesmummelia kovasti, mutta ennen kaikkea itseäni, sillä pystyin toteamaan kykeneväni jonkin asteiseen keskusteluun KIINAKSI! Enpä ole turhaan kielentunneilla istunut.
Auringon laskiessa sydämet lämpöä täynnä jätimme tunnelmallisen kodin. Viranomaisten suojelemana rakennuksena se saa jäädä pystyyn tulevaisuudessakin muodostaen ihmeellisen satusaarekkeen keskellä suurta kaupunkia.
Onneksi säilyy. Ihana koti keskellä kerrostaloja! Oih, oppisinpa minäkin kiinan kielen. Ihailen taitoasi! :-)
ReplyDeleteonko nama niita hudongeja?
ReplyDeleteupeita vareja ja hattua nostan kiinankielentaidolle!
Juuri tuollaiseksi olen sen ihanan Kiinan kuvitellut, ja ajatellut, että onko sitä enää muualla kuin saduissa...OLI!
ReplyDeleteNIIN SYÖTÄVÄN IHANAT KUVAT! Nuo nuketkin, aaah...
Oi miten miten ihana paikka!
ReplyDeleteJa tuo vanha nainen...ihana kuva.
Olen ylpeä puolestasi. Aattele ny:keskustelun alkuja kiinaksi! Eikö se ole jo jotakin?!!
Marguetta, kiinaa on luonnollisesti helpompi oppia paikan päällä, kuin esimerkiksi Suomesta käsin!
ReplyDeleteAurinko, juu, hutonki (engl. hutong) on. Vertaisin Vanhaan Porvooseen: tiivistä kaupunkirakentamista, pieniä sisäpihoja, talot kylki kyljessä kiinni, ikähaarukka taloilla muutamasta vuodesta moneen sataan vuoteen.
Liivia, tätä satukiinaa on tosiaan vielä jäljellä, muttei oikein kehtaa tuupata toisten pihoille noin vain kuvailemaan. Onneksi päästiin kylään!
Violet, vanha nainen oli talkkari oikein kunnolla, tietää taatusti koko kulmakunnan asiat! Nyt myös he kaikki tietävät minun asiani. Mutta niin oli iloinen mummu, että pakkohan sen kanssa oli rupatella. Ja täytyy myöntää, että itsekin olen vähän ylpeä itsestäni, kun olen näin jotain kieltä oppinut. Olin jo niin totaalisesti menettänyt toivon itseni suhteen, ranska kun ei tarttunut ollenkaan!
ihanan ympäristön olet löytänyt! suojaisa satama keskellä kaupungin huisketta!
ReplyDeleteolen suorastaan häikäistynyt: osaat siis keskustella kiinaksi! Vau!
ReplyDelete