Matka oli yllätyksiä täynnä, sekä ihmeellisiä että ilahduttavia. Saavuttuamme maahan meidät vastaanotti aito taifuuni, kuopuksesta kehkeytyi tunnissa aikuisten kaltainen snoklaaja, kommunikointi paikallisten kanssa oli taivaallisen helppoa kaikkien taitaessa englantia ja me kaikki pysyimme terveinä. Pienen hotellimme ruokapöydän ääressä meille uskottiin huikeita elämäntarinoita äkkirikastumisesta, kidnapatuista lapsista, maailmankansalaisuudesta, unelmista... Pohdimme olomme tarkoitusta.
Mahtavia päiviä.
Mukavaa että reissu on ollut onnistunut. :)
ReplyDeletePidän tuosta toistuvasta sinisestä väristä.
Kuvista näkee tuon kaiken, mahtavuuden. Ihania.
ReplyDeleteIhanan kuuloinen ja näköinen loma! Pitää itsekin käydä katsastamassa tuo "nurkka" Aasiasta :)
ReplyDeleteSinisiä meritähtiäkin?
ReplyDeleteKuulosti siltä että viihdyitte!
Mitäs luulet, oppisinko snorklaamaan tunnissa? Pelkään ihan kauhesti olla veden alla mutta haluaisin.
Kuulostaa hyvätä lomalta.
ReplyDeleteMeritähdet näyttävät hienoilta, wow.
Hietzu, Filippiinit näyttäytyi minulle nimenomaan sinisenä ja turkoosina, mutta myös keltaisena ja vaaleanpunaisena. Lisää värejä tulevissa postauksissa!
ReplyDeleteLiivia, osittain varmaan, mutta niistä puuttuu se kosteus. Pikkupyykin kuivumiseen meni kolme päivää...
Uusi Aamu, suosittelen lämpimästäi, monestakin syystä: herttaisia ja kielitaitoisia ihmisiä, kaunista mutta myös mielenkiintoista rujoutta.
Piilomaja, no niin nyt päästiin varsinaiseen aiheeseen! Kas, minä olen snorklannut ainostaan kerran aikaisemmin, 20 vuotta sitten Sansibarilla, jolloin en päästänyt oppaan kädestä irti koko tunnin snorklauksen aikana. Nyt kävi ensimmäisellä kerralla niin, että mies viiletti ensikertalaislasten kanssa ties kuinka pitkälle koralliseinämää ja vesieläimiä ihastelemaa, minun edelleen polskiessa käsipohjaa rannassa vaihtelevasti veden alle kurkkien, yökkäystä vastaan taistellen ja oman hengityksen ääntä peläten. Seuraavana päivänä sujui jo paremmin ja minäkin pysyin joukon perässä! Eli en tietty sinusta tiedä, mutta minä opin snorklaamaan joten kuten vaikka vesi on minulle hieman kauhistuttava elementti ja lisäksi olen varsinainen hannari. Mies komensikin, että lopeta huolehtiminen ja nauti. Mutta 6v kuopus oli heti kuin kala vedessä ja viiletti vailla huolen häivää ja osasi nauttia. Ja keskimmäinen joka viiletti joukon ensimmäisenä saikin palkinnoksi nähdä neljä suurta kilpikonna, jotka minun paikalle ehtiessä olivat livahtaneet jo pitkälle pitkälle. Snorklausta kannattaa minusta ehdottomasti kokeilla jos siihen on mahdollisuus! Märkäpuku auttoi muuten huomatavasti pinnalla pysymistä. Lapsilla oli pelastusliivit (kommentti kauhistuneille isovanhemmille!).
Vau, mikä sukellus reissuunne:) Ihan tunsin sen kostean ilman iholla. Luin just jutun Kodin k -lehdestä suomalaisnaisesta siellä suunnalla, liekkö olette tuttuja? Jaana Nikurautio. Ah, mutta se on niin hurjan valtava maa...hassua kysyäkään tällaista.
ReplyDeletePikkujutut, juu, hyvä oli!
ReplyDeletePeurankello, Pekingissä on muistaakseni noin 400 suomalaista, mutta koko Kiinassa yhteensä varmasti vähintään kolme kertaa enemmän. Joten pienen kunnan verran väkeä täällä. Jaanaa en tunne, taitanee asua hieman toisella puolen maata, mutta olen seurannut toisinaan hänen blogiaan.
Kauhistunut mummi: En edes ymmärtänyt että olisi pitänyt kauhistua. Esimmäinen ajatus oli, että hienoa . Näin vain silmissäni sukelevan tytön ja iloisen naurunvirneisen naaman. Hyvä oli, että oli liivit. Hyvä, että uskalsit itsekin mennä kokeilemaan. Onnistunut loma, hienoa.
ReplyDeleteVoikun ihanaa! Mun pitaa laittaa blogiin Gilisaarten kuvat. Tytot olivat tuntikaupalla pyrsto pystyssa vedessa. On suorastaan hapea, etta en ole kaynyt Filsuissa. Meilla on paljon ystavia sielta ja pataljoona apulaisia. Yhteinen kieli loytyy joo mutta voin kerta etta aikamoista draamaa tulee myos kaupan paalle. He ovat lattareita.
ReplyDeleteja pyykkiongelma meilla on taalla suurin osa vuodesta.
ReplyDeleteSait minut nyt innostumaan Filsuista.
Taytyy katsoa jotkut festarit siella ja voisi menna valokuvaamaan.
Seuraava reissu on Jakarta ja Jaava,siella kuvausta.
Mummi, hymyili juu, ja tarinoi myöhemmin näkemistään kaloista.
ReplyDeleteAurinko, Jakarta ja Jaava kuulosatavat hyvinkin eksoottisilta täältä päin katsottuna! Mainitsemasi attaridraama jäi meiltä tällä kertaa näkemättä, mutta kyllä voin kuvitella. Aika eläväiseltä tuntuivat. Liikkeet kolme kertaa ripeämpiä ja ponnekkaampia kuin kiinalaisilla.
Ihanan rohkaisevaa!
ReplyDeleteTaidamme olla samikset mitä tulee veteen. Rrrrakastan merta ja tykkään lillua vedessä mutta perhana kun ei uskalla mennä aallon alle...tai joo, jos pitää nenästä kiinni ja tulee pian takaisin!
Niin paljon näkemistä voisi kuitenkin olla...
Jospa alan harjoitella uimahallin lastenaltaassa....!
Tuollaisia ne reissujen pitää ollakin! :)
ReplyDelete