Lasten koulun puolivuosittaisissa kirjamyyjäisissä olikin ihanana yllätyksenä myynnissä Muumiromaaneja. Hamstrasin oitis useita lasten ystävien syntymäpäivälahjoiksi. Jotain juuri tällaista olen kaivannut: suomalaista, sopii sekä tytöille että pojille, laadukasta ja iloista. Näin meidät on pelastettu kevään paniikkilahjanhankintatilanteilta ja suomalainen kulttuurivienti on voimissaan.
Harjoitin kulttuurikasvatusta myös perheen sisällä. Esikoisen Suomi-koulun tunnilla oli tehty kuullunymmärtämisharjoitus. Tekstissä oli kerrottu Aleksis Kiven elämästä monia yksityiskohtia ja vierustoverit olivat supatelleet keskenään, että kuka lie Aleksis Kivi, eivätkä "muistaneet" kysyä asiaa opettajalta. Illallisella sitten esikoinen kysäisi, josko minä tiedän kuka on Aleksis Kivi! Ja samalla tajusin kirjailija reppanan jääneen perheessämme hyvin vähälle huomiolle. Runebergin päivää vietämme lähes suureellisesti, Sibeliusta kuuntelemme ja hehkutamme viikottain, itsenäisyyspäivää, vappua ja pääsiäistä vietämme perinteitä viimosen päälle noudattaen. Mutta Kivi, häntä olemme suotta syrjineet. Ja tässä tulos: ulkosuomalaiset lapsemme eivät hänestä tienneet ennen illallista mitään. Mutta onko tilanne nyt yhtään parempi? Esikoinen on kovin murheissaan Kiven kuolemaan liittyvistä traagisista yksityiskohdista, köyhyydestä ja sairaudesta.
Voi sitä Kiveä. Ja elämää ihan yleensä.
Jotenkin tuntuu, etti Kivi-parkaa ihan tänä päivänä kotoSuomessakaan ihan tarpeeksi arvosteta.
ReplyDeleteJäin pitkäksi aikaa katselemaan tuota ensimmäistä kuvaa lukevasta miehestä. Se jäi puhutetlemaan ja herätti monenlaisia ajatuksia. Kiitos.
Tyttäreni äidinkielen kurssiin kuului Seitsemän veljestä -kirjan lukeminen. Lukeminen takkusi ja lopulta tyttö luki Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä ja selvitti senkin kurssin.
ReplyDeleteKivi on ikuisuussuosikkini! Poikani ovat saaneet nimensäkin Kiven kunniaksi: Eero, Aapo ja Lauri. Kun saimme viimeiseksi tytön kaikki olivat heti ehdottamassa tietysti Venlaa, mutta tytöstä tulikin Inkeri:) Kunnas on tehnyt suurta kunniaa Kivelle tehdessään koiraveljekset. Moni lapsi tuntee sitä kautta Kiveä. Oppilaiden kanssa katsoimme Kivestä tehdyn elokuvan, joka on aika persoonallinen (minä tykkäsin!), ja he eivät oikein päässeet siihen sisälle.Oletteko nähneet sen?
ReplyDeleteMorso, oi kuinka mukavaa kuulla kuvan puhutelleen sinua! Se on jo parin vuoden takaa, mutta plaan sen äärelle silloin tällöin. Miehestä välittyy sellaista ihanaa tyyneyttä ja vaatimattomuutta. Ja hän on osannut valita oman hiljaisen nurkkauksen keskellä vilkasta Pekingin esikaupunkia.
ReplyDeleteAikku, millä luokalla tyttäresi on? Esikoinen suorittaa Suomi-koulussa 6. luokkaa (12v.), ja ainakaan näin ulkosuomalaisten lasten ei oleteta lukevan mitään romaania. Itse asiassa aika kumma juttu. Vaikka eihän lukemiseen pakkoja tarvita, sillä onneksi tuo tyttö lukee kirjoja jatkuvasti ja sujuvasti kotikielillään suomeksi ja ruotsiksi sekä koulukiellään englanniksi. Mutta opetusohjelmaa ajatellen voisi tehdä terää vaatia paneutumista johinkin oikein äidinkielen asiantuntijoiden valitsemiin kirjoihin!
Peurankello, Kunnasta on tänne rahdattu paljon... Mutta eihän se välttämättä auta Kiven nimen muistamisessa! Ja elokuvaa ei olla nähty. Täytyy kesällä katsoa josko löytysi vaikka vuokraamosta. Kiitos vinkistä! Tästä alkaakin vuoden "tee ja etsi kesällä Suomessa" -lista.
Ohooo, Muumikirjallisuutta! Minusta sopii sekä lapsille että aikuisille. Ja kuvitukset niissä alkuperäisissä ovat ihastuttavia!
ReplyDeleteMutta kuinka moni Suomessa asuvakaan suomalaislapsi tietää Kiven elämästä paljoakaan? Mitäpä siitä itsekään muistaisin suoralta kädeltä muuta kuin 7 veljestä? Miten paljon hänestä mahdetaan alakoulussa puhua? Yläluokilla varmaan kyllä.
ReplyDeleteEi ollut tosiaan paras loppu Kivellä. Mutta syytä hänestä on puhua kuitenkin!
ReplyDeleteMeidän lapset on tykänneet seikkailla Aleksi Kivi- sivustolla, jossa muun muassa "kuka veljes olisit"- testi :).
ReplyDeleteHuikea kulttuurielämys meille kaikille oli katella dvd:ltä sellainen ikivanha Edwin Laine Seitsemän Veljestä Suomi Filmin tuotanto. Melkomoista näyttelyä ja voi pojat, mitä trikkejä Simeonin "hulluus"kohtauksen yhteydessä.
Muumi- kirjoissa on monta tasoa. Luin joku vuosi takaperin lapsille Muumipappa ja meri- kirjaa ja tajusin, että tämähän on kuvaus syvästä depressiosta. En ollut sitä lapsena osannut ajatella ollenkaan niin.
Minustakin on kiva antaa suomalaisten tekijöiden tekstiä ja musiikkia lahjaksi. Nyt olen ostanut kaikille aikuislahjoittaville Sofi Oksasen kirjoja ranskaksi. Paasilinnan täällä tuntee kaikki, jostain syystä ranskankieliset tykkäävät kovasti.
Lempi Sveitsistä
Thilda, kaikeksi onneksi näissä pokkareissa kuvitus on juuri se oikea alkuperäinen musteella piirretty.
ReplyDeletePipuu, juuri sitä en toedä, että paljonko Suomen kouluissa Kivestä puhutaan. Mutta kyllä kai kaikki lapset tietävät sentään kuka hän oli? Ovat vaikka vahingossa kuulleet nimen radiossa?
Merja, tervetuloa takaisin linjoille! Kasvoin Tuusulassa jossa Kiven kuolinmökki sijatisee ja on siinä surkeassa kävimme moneen kertan perheen ja koulu kanssa.
Lempi, kiitos sivustovinkistä. Sinne tänään! Muumikirjoissa on tosiaan monta tasoa, etenkin Muumipapan muistelot, Marraskuu ja tuo Meri ovat ihan aikuisten tavaraa. Kitsaudessani en nyt ostanut niitä aikuislahjavarastoon. Ja tuohon ranskalaisten Paasilinnavillitykseen törmäsimme miehen kanssa jo 20 vuotta sitten miehen ollessa Pariisissa kesätöissä ja tavatessamme hänen kaukaisen sukulaisensa, joka on Paasilinnan kirjojen kääntäjä. Jänniä kulttuurien kohtaamisia.
Kuvasi ovat mahtavia! Olen käynyt täällä Pariisista asti, mutten taas pitkiin aikoihin ole kommentoinut. Miten kauniit ulkoasut on noilla muumikirjoilla! Minulla on ne vanhat pokkarit ja nyt muutamas uusi, kun täällä on tehty uusintapainoksia, joiden kannet houkuttivat myösä. Mutta nuo ovat kyllä niin hienoja lahjoja!
ReplyDeleteKivesta ja hänen unholaan jäämisestään tuli mieleen, ettei monikaan ole lukenut Tove Janssonin aikuistuotantoa. Ne ovat helmiä!
Minä sain juuri perjantaina valistaa oppilaitani, että muumien tekijä on suomalainen. Eivät meinanneet uskoa.
ReplyDeleteOmalle lapselleni Kivi oli ehkä se, jonka hän ensimmäisenä hiffasi. Tuli tarhasta kotiin ja sain oikein pitkän Kivi-raportin. Runebergin hän tietää, mutta en ole varma Sibeliuksesta...täytyy testata heti kun tuo herää:)
Voi mikä rauha huokuu tuosta vanhasta miehestä - yksi liikuttavimmista kuvistasi, KIITOS siitä.
ReplyDelete