Rakastan paikkoja, ihastun muitta mutkitta uusiin, salamana valitsen parhaan talon, ajaudun suunnittelemaan elämääni kyläpahasessa tai kultturellin metropolin sykkeessä. Unelmoin urani valmiiksi siellä, valitsen lapsille hyvän koulun ja miehen uskon hoitavan itsensä kunniakkaaseen päivätehtävään. Suit sait, kaikki tapahtuu jo toisena lomapäivänä, kiinteistövälittäjän näyteikkunaa tuijottaessani. Tällainen on kuulkaa aika raskasta, kun pitää aina lomalla elämäänsä järjestää.
Mutta nytpä ei tarvinnut! Vaikka pidin Cebun saaren syrjäkylästä kovasti ei ajatukset moisiin suunnittelupuuhiin ajatuneet ollenkaan. Ehkä jo heti ensimmäisten minuuttien aikana tajusin, ettei oikotietä parempaan tai mahdollisuuksia elämän uudelleen järjestämiseen täältä löytyisi, ainakaan näillä eväillä. Eihän kohdalleni edes osunut kiinteistövälitystoimistoa!
Sellaisen julisteen toki näin, jossa luvattiin pelkällä puhelinsoitolla romanssia ja jopa avioliittoa mukavan ulkomaalaisen kanssa... No, ne minulla jo on.
Ihmettelen itsessänikin sitä vauhtia millä kuvittelen täysin sujuvasti itseni jonnekin täysin uuteen vaikka pysyvästi. Se on yleensä ennen kuin olen tietoinen ns. koko totuudesta tai ennen kuin alan ajatella minulle tyypilliseen tapaan, käytännöllisesti...jokaiseen vastukseen takertuen.
ReplyDeletePiilomaja, yleensähän tosiaan koko totuus karistaa ne ihanat luulot ja haaveet. Nykyisin yksi tärkein maanpinnalle palauttava tekijä on lasten koulu, jonka toivoisi olevan ainakin kohtuullinen ja opetuksen tapahtuvan jollain järkevällä kielellä. Ja harrastukset myös. Vaikka minussa asustaa pieni maailmanparantaja, saanen jättää moiset työhaaveet vielä muutamaksi vuodeksi, sillä tuskin joka pusikosta balettikoulua löytyy, soitonopettajista puhumattakaan. Ja jos meidän pimuille sanottaisiin, etteivät voi enää tanssia niin suursuru siitä syntyisi.
ReplyDeleteMutta, kuvittelu on hauskaa ja suunnittelu on opettavaista. Sitten joskus kun se todella oikea paikka osuu kohdalle niin on valmis nopeastikin tekemään oikeita siirtoja kun on harjoitellut etukäteen riittävästi.
Voi mikä matka teillä on ollut! Kiehtovia ja tarkkasilmäisiä kuvia olet taas osannut ottaa.
ReplyDeleteNauroin ääneen tuota keskustelua kauppiaan kanssa! Täällä kotimaassa ei yleensä pääse noin sinuiksi kauppiaan kanssa, vaikka vuosikymmenet kävisi samassa kaupassa :D
Juuri nain!
ReplyDelete'
Mina olen joka paikkaan muuttamassa!
Siihen kouluun se yleensa tyssahtaa.
Tämä on suosikkini lomakuvasarjojesi joukosta. Jokaista pintaa tekisi mieli koskettaa.
ReplyDeleteJa tuo toisen kuvan eläin - ensimmäinen ajatus oli että se on koiran ja krokotiilin risteytys. Täydellinen suojaväri!