Pienetkin vastoinkäymiset harmittavat pitkän hyvän jakson jälkeen. Yritän saada käännettyä asiat positiivisiksi vaikka väkisin:
Kamera on rikki - toimittuaan kuitenkin jo vuoden yhtäjaksoisesti.
Keskimmäisen silmä vaivaa - saimme avuksi uusia puuduttavia tippoja.
Ilmanlaatu on tänään vaarallinen - voimmehan olla sisällä.
Olen ylipainoinen - en näe nälkää.
Työtön - vapaa.
Samanaikaisesti en voi olla ajattelematta kylän asukkaita, huteria taloja ja jo pelkästään kylän sisällä olevia hurjia eroja asuinolosuhteissa. Sunnuntainen näkymä vihannesmyyjien paleltumavaurioisista poskista nousee jatkuvasti mieleeni. Sitä en positiiviseksi saa vaikka kuinka yrittäisin. Enkä keksi mitä voisin heidän hyväkseen tehdä.
Viiimeisten viikkojen aikana on vanha ideani työstä vähempiosaisten kuvataide- ja/tai käsityönopettajana herännyt eloon. En vain tiedä mistä aloittaisin tai mistä työn löytäisin. Luulisi täälläkin jotain olevan, en vain osaa etsiä oikeasta paikasta.
Näyttävät ajatuksetkin harhailevan.
Nyt vain Sorrettujen Pedagogiikkaa lukemaan (Paulo Freire). Maailmaa ei tarvitse muuttaa kerralla. Monet humanitääriset ja ihmisoikeus järjestöt ottavat mielellään kuvataideopettajan osaamisen vastaan. T2
ReplyDeleteHienoja mietteitä. Mulla on myös herännyt vapaaehtoistyö ajatuksiin nyt kun arki on vähän helpompaa kuin lasten ollessa ihan pieniä.
ReplyDeleteMissä saat kameran korjattua???
Ja juu tosiaan, ei pääse täälläkään valittamaan pienistä kun on niin paljon ihmisiä joilla asiat ovat paljon huonommin.
T2, kiitos kirjavinkistä. Saakohan sitä ihan kaupasta, monsieur tulossa Suomeen maaliskuun alussa, vai mistähän löytyisi?
ReplyDeleteMizyena, täällä on muutamakin paikka jossa huoltavat Canoneita. Ainakin viimeksi saivat korjattua ihan hyväksi, ja itse työ ei käytännössä maksa mitään, varaosat luonnollisestikin oli ihan arvossaan. Nyt tuli tosin sama vika kuin aiemminkin (objektiivi ei tarkenna, eikä toimi manuaalinenkaan tarkennus, ja ruutuun tulee teksti "Error, virhe objektiivin ja kameran välisessä jne..." )Mutta kuten aina täällä, pitkät välimatkat ja ruuhkat viivyttävät palvelun saamista. Pitäisi jaksaa lähteä aamusta kauaksi keskustan toiselle puolen... myös kommunikointiongelmat hieman hidastavat innokkuutta asioiden hoitamisessa.
Sana kiertämään joka paikassa, jostain löytyy joku joka tietää ja siitä se sitten lähtee, vapaaehtoistyö.
ReplyDeleteMinulla on ollut koko tämän vuoden väkisinkääntö käynnissä muuten ei tuliis mistään mitään.
Vastoikäymisiin toivon silti hyviä lopputuloksia.
Ihania positiivisuus käännöksiä. Niitä eilen itsekin mietin, kun olen kolmatta viikkoa kipeänä. Nyt toivun vatsataudista, positiivista siinä on kehon puhdistuminen, ei "kulu" ruokaan rahaa, ehdin nukkua, painokin tasoittuu. Samalla on aikaa pohtia kaikkia muitakin asioita...vaikka tekojahan monet asiat vaatisivat, eivät suinkaan pelkkää pohdintaa.
ReplyDeleteHyviä lopputuloksia toivon minäkin teille.
Harmi että kamera on rikki. Nämäkin kuvat ovat taas niin hienoja, vaikkakin jotain surumielistä näissä nyt näen. Ihan ilman tekstiäkin.
ReplyDeleteHyviä harhailuja, ajatuksilla.
Tuli mieleen mieheni äiti. Hänellä on aikuisena opiskeltu psykologin koulutus mutta hän ei ole koskaan tehnyt varsinaisesti tuota työtä.
ReplyDeleteSen sijaan auttanut hän on monin tavoin monia.
Sisäinen pakko alkaa siihen kaikkeen syntyi hänen mukaansa niinä vuosina kun hän seurasi miestään tämän työkomennuksilla. Kun asuivat Afrikassa tai Afganistanissa ja viimeksi Madagaskarilla. Siellä hän esim. tutustui perheeseen johon syntyi lapsi ilman raajoja - syynä eräs lääke jonka käyttö on kielletty mutta jota siellä tietämättömyyden vallitessa edelleen käytettiin.
Hän alkoi auttaa tuota perhettä monin keinoin, ihailen sitä suuresti.
Samoin sitä, mitä hän teki Afrikassa monien lasten hyväksi...liittyi koulunkäyntiin ja sellaiseen.
Sinä löydät vielä tavan.
Sanat jäivät pyörimään minunkin päähän:) Vapaaehtoistöihin olen täällä päässyt koulujen ja päiväkotien kautta - työtä, esim. taidepajoja voisi järjestää enemmänkin, jos aikaa olisi.Miten siellä toimii kaupunginkulttuuritoimi...onko sellaista? Täällä se on erit. aktiivinen.
ReplyDeleteKiitos kommenteista, vastaan nyt yhteisesti. Niin, siis en varsinaisesti haikaile vapaaehtoistyön pariin, vaan ihan työn. Sellaisen, josta on sopimus, että mitä teen, mitkä ovat tavoitteet, olisi työnantaja tai tilaaja, ja josta maksettaisiin (vaikka edes nimellinen) korvaus.
ReplyDeleteEn halua mennä leikkimään joillekin lapsille vähän kivaa tätiä joka kerran viikossa tulee leikittämään, halaamaan ja pyyhkimään neniä, mikäli lapset sattuvat jaksamaan paikalle. Haluan oikeasti opettaa oppimisesta motivoituneita ihmisiä (lapsia tai aikuisia). Tai voihan se olla nenienkin pyyhkimistä, mutta itseni tuntien en jaksa siitä pitkään innostua. Vahvuuteni on muualla. En tekisi työtä vain muita auttaakseni, vaan myös itselleni, omaa ammattitaitoani kehittääkseni ja jopa sen pienenkin korvauksen saadakseni ikäänkuin todistuksena hyvin toteutetusta opetuksesta. Vapaaehtoistyö on vapaaehtoista, siihen liittyy tietty se vapaus, josta nimenomaan nyt ehkä haluan eroon. Vapautta on minulla liikaa, enkä koe itseäni (etenkään kuvataide- ja käsityönopettajana) kaivatuksi tai tarvituksi, paitsi kotona neniä pyyhkimässä.
Ymmärrättekö mitä ajan takaa?
Joo, NYT ymmärrän. Olin ymmärtänyt väärin.
ReplyDeleteSamoin, nyt ymmärsin. Mutta yhä sanon, laita sana kiertämään että etsit töitä , kyllä se jonkun korviin kantautuu.
ReplyDeleteMinä olen aloittanut saman prosessin.
Ja vielä siitä työn sisällöstä. Ei sen mitään kauhean korkealentoista tarvitse olla. Ihan vaikka miten ommellaan nappi kauniisti ja kestävästi kankaaseen. Kaikille kylän naisille tällainen taito. Riittää minulle sisällöksi, koska tiedän sen taas auttavan vähäisten vaatteiden käyttöä ja lämpimänä pysymistä. Mutta haluan sen olevan sovittu projekti jonkin virallisen tahon kanssa.
ReplyDeleteYmmärrän paremmin kuin hyvin mitä ajat takaa... Olen saattanut käydä samanmoista ajatustyötä ja pohdintaa usein...
ReplyDeleteVai tälläisiä mietteitä...Noita on välillä aika rasittava pyöritellä, vai mitä? Kun kaikki on ihan hyvin, mutta kuitenkin kalvaa.
ReplyDeleteVähävaraisten auttaminen saattaa tietysti olla haasteellisempaa kielen kannalta, vaikka kädentaidoissa näyttämällä varmaan pääseekin pitkälle. Enkä tiedä, miten siellä taiteeseen ylipäätään suhtaudutaan. Kun länsimaissahan ajatellaan, että taidetta voi opiskella muuten vaan (siis ei mikään ammattihyöty mielessä). Onkohan siellä tuollaista ajatusta?
Mutta luulisi, että taideopettajan taidot kelpaisi hyvinkin expatti- maailmassa. Eikö siellä ole amerikkalaisten naisten yhdistystä tmv., joiden kautta voisi alkaa pitää kursseja? Ihan virallisesti ja maksun kanssa? Tai eri maitten lähetystöjen kautta varmaan voisi markkinoida myös.
Se tuli vielä mieleen, että oisko jollain siellä toimivilla länsi/monikansallisilla yrityksillä jotain Corporate Social Responsibility ohjelmia, joihin voisi tuollaista taide/käsityökomponenttia tarjota?
Toivottavasti löydät polun, mihin sitten haluatkin!
Lempi Sveitsistä
Uusi aamu, pohdintasi ovat kuitenkin tuottaneet tulsosta ja olet päässyt hommiin. Upeaa! Minun mandariinin taito on liian heikkoa kunnon työhön. <pitäisi päästä englannin kieliseen työhän.
ReplyDeleteLempi, ihanasti ja osuvasti sanottu, että kaikki on hyvin ja silti kalvaa. Juuri niin!