on yksi perheen vakiokohteista. Usein on ihan asiaakin ja jollei ole niin kyllähän jonkin tarpeen saa aina keksittyä. Näin perheen kesken puhutaankin vain musiikkikadusta. Nimensä mukaisesti sille on asettautunut kymmeniä soitinliikkeitä. Sieltä löytyy kaikki tarvikkeet kiinalaisen kansanmusiikin tuottamiseen, mutta myös pop-musiikkisoittimet sähkörummuista alkaen ja Cremonasta oppinsa hakeneen viulunrakentajan viulut. Ja koska liikkeet ovat tupaten täynnä tavaraa on koesoitto parasta suorittaa kadulla, olipa pakkasta tai ei.
Kerran mies ajautui mielenkiintoiseen keskusteluun soitinkauppiaan kanssa huomattuaan vitriinissä harvemmin Kiinassa myynnissä näkyvän instumentin.
- Päivää, saisinko kokeilla tuota pasuunaa?
-Olkaa hyvä vain.
-Kiitos. Voisinko saada suunkappaleenkin?
-Kas tässä.
-Tuota, tämä on kornetin suukappale, ei käy pasuunaan...
- Äh, mitä sinä sitä pasuunaa haluat, sehän on ihan paska soitin muutenkin. Osta tällainen saksofoni. Ne ovat suosittuja!
Tykkäsi mies vähän kyttyrää, on näet pasunisti. Mutta kadulle palataan silti säännöllisin väliajoin!
Voi pojat. Vai osta saksofoni. Onhan se ihan kiva, mutta tuskin pasunistille. Kaikkea sitä sattuukin. Onneksi sattuu, niin täällä päässä tulee hymytuulelle näistä tarinoista. :)
ReplyDeleteMää haluaisin huuliharpun.
ReplyDeleteEka kuva on niin ihana!!
ReplyDeleteNo jopa soitinkauppias lipsauttelee!
ReplyDeleteMun mies haluaa luuhata matkoilla kaikki soitinkaupat pelkästä mielenkiinnosta ja mä olen että hohhoijaa. Seuraavaksi hän kollaa kaikki kenkäkaupat, se kävisi mullekin, mutta harvoissa paikoissa on samassa kaupassa kenkiä sekä miehille ja naisille, niinkuin meillä Suomessa on.
Saksofonista minäkin tykkään, mutten kaikista saksofonisteista.
Heh, mikä kauppias!
ReplyDeleteTaitaa kauppias olla sukua yhdelle täkäläiselle, joka sanoi,että itsellesikö niitä housuja katsot, isommat kot ovat täällä..:)
ReplyDelete