Ylen uutisissa kirjoitettiin kuinka vanhojenpäivän asut muistuttavat vuosi vuodelta enemmän juhlapukugaalan kläninkejä perinteisten vanhanaikaisten mekkojen sijaan. Maksavatkin satoja euroja. Kuvissa neitokaisilla näkyi vain ja ainoastaan paljaita olkapäitä, toinen toistaan upeampia mutta moderneja kampauksia. Hauskaa on varmasti ollut, kuten pitääkin, mutta näin 4-kymppisenä vanhana kääkkänä jäin muistelemaan menneitä.
Silloin meidän aikaan... oi kun oli niin ihmeen ihanasti kaikki... korkkiruuvit... äitien pykäämät muhvihihat ja rönsyhameet... tai renensanssimekot... aikakaudet puvun kantajan mukaan... pitsiä ja paljon...
Naisten haku, ei ne pojjaat uskaltaneet suitaan avata. Tyttöjen kesken ne reppanat jaettiin ja "kysyttiin" joskos kelvattaisi. Ei niillä vaihtoehtoja ollut! Mutta aika solidaarista meininkiä, musiikkilukiossa kun oltiin, niin kaksi tyttöä jakoi aina yhden pojan. Että itse asiassa tyttökaksikoissa mentiin pojan luo! Oi niitä aikoja.
Eipä tässä muu huoleta kuin se, että meidän esikoisen vanhojen tansseihin on vielä viisi vuotta aikaa. Mihin ehtii tämäkin perinne muuttua?! Ei ole vuonna 2016 enää kuten silloin ennen. Ja minäkin olen tietyn määrän vuosia vanhempi ja kääkempi. Olisiko parasta pysyä ulkomailla kaukana moisista vaikeuksista?
Ei huolta puvuista. Sinun entrattu jenkkipuku odottaa yläkerossa!
ReplyDeleteMulta jäi muuten tanssit tanssimatta, kun olin raskaana :) Ei ois varmaan kukaan halunnut maha pystyssä olevaa paria :D
ReplyDeleteMutta joo, on tainnut tanssit vähän muuttua. Pojalla se taitaa olla edessä 3 vuoden päästä ja tuo on uhannut muuttaa Suomeen opiskelemaan, että saa nähdä. Poikien kanssa onneksi pääsee halvemmalla, I hope? :) Mutta herranjestas että aika rientää!
Huh. Taas menivät kirjaimet sekasin. Siis puku on yläkomerossa.
ReplyDelete