-Mistä olet?
-Suomesta.
- Aa, Suomi, Ruotsi, Norja... Sisarenpoika haluaisi töitä Norjasta. Tiedätkö jotain?
-No enpä oikein... Minkä alan ihminen hän on?
- ???
- Niin, siis onko hän kenties sähköasentaja?
- Ei, hän tekee ihan mitä vain! Hän osaa kaikkea.
- Kuinka nuori olet?
-40 (vastaan kunhan naurultani ennätän)
-Kuinka monta lasta sinulla on?
- Kolme tytärtä.
-Voi voi, vain kolme, voih. Mutta, vuodatko vielä?
-?....Ööö... Juu, kyllä!
- No sittenhän sinulla on vielä mahdollisuus saada lisää lapsia! Oikein hyvä! Filippiinot eivät vuoda enää 40-vuotiaina. Sinä olet vahva.
- Oi kiitos.
-Vai oletko kenties nyt siunatussa tilassa? Kun on tuollainen löysämekkokin päällä.
- Ei, en ole raskaana, on vain niin kuuma, että käytän mielelläni löysiä vaatteita.
Ja niin jatkui keskuskustelu, mutta sainpahan minäkin jotain urkittua hänestä:
-entinen poliisipäällikkö ja yleinen notaari
-perustanut kauppansa 1984 jäätyään eläkkeelle
-myyntiartikkeleina lääkkeet (lasipurkeissa) ja kalastustarvikkeet (muovikasseissa)
-avioitui vasta 56-vuotiaana, joten jäi lapsettomaksi, jäi leskeksi muutama kuukausi sitten
-syvästi uskovainen
Ja mikä miellyttävintä, hän ei missään vaiheessa yrittänyt myydä tai pyytää minulta mitään. Kunhan vain aamupäivämme kuluksi ohimennen höpöttelimme.
Lähettäsin terveiset jos voisin.
No siinäpä vasta mahtavat jutustelut, vähän toista kuin ne normaalit "ilmoja pidelly"-kuviot :D
ReplyDeleteJa että eläkkeelle jäämisen jälkeen 26 vuotta töissä! Lääkkeitä ja kalastustarvikkeita? Vau :)
Huh.
ReplyDelete(pitää vähän vetää henkeä)
Nauru kupli koko dialogin ajan, mutta sitten kun pääsin loppuun, niin ihan itketti. On joskus sietämättömän liikuttavaa, kun mennään vieraan ihmisen kanssa noin iholle.
Onpa kiinnostava kauppa ja vielä kiinnostavampi myyjä! Loistokeskustelu! :)
ReplyDeleteOijoi. Sain tästä niin hyvät naurut! Kiitos.
ReplyDelete:D :D
ReplyDeleteMä en tiedä oisinko kuollut nauruun vai mennyt hämmästyksestä hiljaiseksi viimeistään tuossa "vuodatko vielä" kohdassa :D
Ihan uskomaton vuoropuhelu. Hytkyn täällä pöydän ääressä...että ei tuommoinen kyllä Suomessa syntyisi, ei ikinä. Ihmiset ovat "hiukkasen" varautuneempia. Mutta loistavaa, että lähdit mukaan jutusteluun.
ReplyDeleteIhana!! Samanlaista häpeilemätöntä suorasukaisuutta löytyy meilläkin päin :))
ReplyDeleteKiva kun olet takaisin linjoilla ja kiva päästä näkemään lomakuvia!
Pilvitarha, säästä ei tosiaan puhuttu, vana mentiin suoraan asiaan, tai siis hän meni. Mutta se tyyli, niin positiivinen ja herttainen, ettei siitä voinut kauheasti edes hämmentyä!
ReplyDeleteEilen tänään huomenna, ei tuollaisiin keskusteluihin tosiaan usein osalliseksi pääse. Papparaisesta loisti sellainen harvinainen sydämellisyys.
Thilda, ihastelin kaupan järjestystä. Kaikella tuntui olevan paikkansa, kaiken nuhjuisuudenkin keskellä. Naapurikauppias seurasi tyynenä rupateluamme, joten tulin tulokseen, että pappa taisi aika usein keskustella ohikulkijoiden kanssa.
Merja, ole hyvä. Itsekään en kyennyt lopettamaan leveätä hymyäni seuraavaan pariin tuntii. Oli todella hyvä mieli.
Elisabeth, hetken kesti minultakin edes tajuta mitä hän tarkoitti! Mutta kunhan pääsin hänen kanssaan samalle tasolle ei hiljaisuuteen vajoamisesta ollut pelkoa.
Kirjailijatart, Filippiineillä parasta oli juuri nuo lyhyet mutta antoisat jutusteluhetket paikallisten kanssa. Peruskiinalaiset kun eivät englantia osaa ja minunkin mandariinissa on vielä rutkasti parantamisen varaa, niin vastaavia kohtaamisia ei oikein synny. Lisäksi täällä jotenkin ujostellaan ulkomaalaisen kanssa puhumista, mennään nurkan taakse kikattamaan, näytellään välinpitämätöntä jne. Joten Filippiinit tuntui suorastaan taivaalta kommunikoinnin osalta.
Mizyéna, ujostelematonta suorasukaisuutta, sitä se nimenomaan oli! Miäs on veikein sulle esitetty kysymys, muistatko?
En oikein osaa smalltalkia. Tuo "vuodatko vielä" saattaa vielä pelastaa minut.
ReplyDeleteTäällä olen joskus kokenut vähän vastaavanlaisia kyselyitä, mutta en koskaan miehiltä. Maaseudun naiset kyllä mielellään selvittävät vierailijan miehet ja lapset, nykyiset ja mahdollisesti tulevat. Ja jotenkin niin hyväntahtoisella ja välittävällä otteella ettei siitä voi pahastua.
ReplyDelete