Matkailu avartaa sanotaan. Näkee tuttujakin asioita uusin silmin, uudessa ympäristössä. Ajoittainen herääminen, maiseman avartuminen sumuisen polun mutkassa. Välttämätöntä ja raikastavaa.
Jo tutuksi tullut paluuahdistus valtasi taas mieleni lentokoneen lähestyessä Pekingiä. Ilman haju tervehti vaativasti heti lentokoneen ovien avauduttua, kentän kylmät valot ohjasivat hakemaan laukun hihnalta, kalseus tunki luihin ja ytimiin jo ennen parkkihalliin pääsyä. Maisema tyhjyyttä täynnä, sydämestä puristi. Mies totesi kielteisten ajatusten olevan vain päässäni, ei ympäristössä. Tottahan se.
Tänään katsoin aurinkoon, käänsin sille poskeni, tunsin jo pientä lämpöä! Kotimme pukeutunee pian kevääseen ja muistutan itseäni ahdistuksen jättämisestä parkkihalliin kärryjen kera. Niin siinä kävi.
Hienoja värejä näissä. Olikin paljon katsottavaa, tuolla alempana myös.
ReplyDeleteTänks!
Viimeiset muutamat vuodet samanlainen paluuahdistus on ollut päällä täälläkin kun tänne on tultu. Mutta siitä huolimatta yhä täällä.
ReplyDeleteIlman aurinkoa en jaksaisi :).
Paljon se antaa, paljon se ottaa :)
ReplyDeleteKivat kuvat ja sävymaailma tosiaan hieno!
Oih ihanuus tuo eka kuva :)
ReplyDeleteMun on vaikea kuvitella tuota tilannetta kun itse nimenomaan haluan asua täällä missä asun ja suomen lomiltakin mielihyvin kotiin palaan. Se on erilaista kun asuu jostain muusta syystä ulkomailla.
sinun kotikaupunkiasi ei voi verrata minun kotikaupunkiini
ReplyDeletemutta yleensa jo lentokoneessa
matkalla kotiin alkaa otsaa kiristamaan.
tonivia, tuuppivia, toykeita ja itsekkaita ihmisia aina jonkun leppoisan lomailun jalkeen.
Taidan tietaa satavarmasti mista tunteesta puhut.
ReplyDeleteMiehesi on kylla sikali oikeassa, etta sinahan ajattelet - hyvassa ja pahassa.
Itse selvian keskustelemalla itseni kanssa.
Yritan pitaa tunteet ajatuksen voimalla kurissa.
Vai mita ajattelet kun suomalainen joutuu asumaan tallaisessa molysaasteessa:
klo 6.30 tai jos hyvin kay 7.30 alkaa ylakerran herra ja rouva kopotella kengillaan ympari kamppaa ja korkokengat kopisee ja kaikuu joka askeleella marmorilattioilta kuin vieressa kavelisi.
Kun herra ja rouva ovat 8 jalkeen poistuneet aloittaa siivooja vetamaan ja tyontamaan huonekaluja. Siella siivotaan 6 x vko. Kylla.
Siivoojan aanimaailma kestaa keskipaivan katkon jalkeen periaatteessa iltapaivaan. Valilla paivalla 3 alle kouluikaista lasta pitaa marmorilattiaa ravi- tai formularatana.
Illansuussa riehaannutaan oikein kunnolla.
Eilen mieheni sai raivarin ja hakkasi kepilla kattoon. Mina yritan kestaa.
Kun lapset ovat menneet nukkumaan alkaa vanhemmat katsoa televisiota jota pitaa tietysti huudattaa kyballa koska sehan ei muuten kuulu.
Eli molysaastetta noin 16-18 tuntia vuorokaudessa.
Osaat varmaan kuvitella kuinka ihanan rauhalliselta Helsingin kerrostaloelama tuntuu! (on kylla koettu siellakin negatiivisia juttuja mutta ei jatkuvaa ja stressaavaa)
Joko teidan kelkan suunta on paatetty?
Me lahdemme taalta maaliskuun lopussa Suomeen mutta onko se lopullinen etappi selviaa vasta myohemmin...
Kiitos ihanista kuvista taas kerran!
Aivan mahtava tuo ensimmäinen kuva. Miusta niin ihana kontrasti tuo rouva ja seinä. Rouvan sijoittelu ja katse ulos on niin mun makuuni. Tosi upea:)
ReplyDeleteUusi lukija ilmoittautuu... Olen seurannut blogiasi aiemminkin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt kun suunnittelen matkaa Kiinaan huhtikuulle olen palannut kuviisi uudestaan ja uudestaan. Ensin tulin etsimään hostellisuositustasi hutongialueelta (Red Lantern House, sitä suosittelee nykyään Mondon Peking-opaskin) ja sitten katselin huhtikuisia kuviasi aiemmilta vuosilta, mietin kuinka pitkällä kevät on siellä silloin.
ReplyDeleteNyt on lennot ja junat varattu, saas nähdä mitä minä ensikertalaisena ajattelen lentokoneen lähestyessä Pekingiä. Kiitos matkakuumeen kohottamisesta!
Miten ihania kuvia taas. Kalseudentunteesta huolimatta tämä aika on upea elämys elämässäsi! Lämmintä aurinkoa sinulle! :)
ReplyDeleteSaara Pakkasvirta muuttanut Kiinaan??? :-)
ReplyDelete