Minulla on kaksi vallan eri tahoilta tullutta ystävää, joiden kanssa jotenkin kummasti aina ajaudutaan "kansan pariin". Kauas hienoista ulkkaripalveluista, pienille kujille, joilla ei ole edes nimiä. Lounastamaan korttelin mummojen ja työmiesten kanssa. Ravintoloihin joissa on pakko harjoitella joko madariinia tai elekieltä tai tunkeutua keittiökomeroon näyttämään mitä vihannesta tahtoisimme. Pitkäperjantaina olimme jälleen liikenteessä ja eksyimme maanmainioon ravintolaan, joka tuskin koskaan pääsee opaskirjasiin, mutta kiilasi oitis minun suosikkilistani kärkeen.
Naapuripöydän herra kehui lounasmunakkaansa maasta taivaaseen. Ja hymyili valokuvaamiselle. Me tilasimme kuitenkin vakiomme eli chilipähkinäkanaa sekä munakoisoa. Siinä unohtui Suuren viikon paasto ja kaikki muukin hengellinen, niin oli hyvää. Juuri tällaisia pieniä elämyksiä tarvitsen, muutenhan voisin yhtä hyvin elellä vaikka Mutalahdella.
Joko mandariini sujuu niin hyvin, että sillä pärjäät?
ReplyDeleteEdelliseen postaukseen: tuo hehkuva punainen väri on aika hieno ja kiinankielinen teksti kuin pitsiä. Mikä musta kuva yhden kannessa oikein on? Näyttää melkein pääkallolta. Eikö tuollainen olisi kiinnostava kulttuurinen kuriositeetti omassakin hyllyssä, jotain perikiinalaista -vaikkakin ehkä sisällöltään edustaakin sortoa ja hirveyksiä.
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteJuuri näin!Ja me saamme niitä onnessamme täällä lukea ja eläytyä.
ReplyDeleteRuoka vaikuttaa todella herkullisen autenttiselta...
Muistan itse aasian reissuiltamme, miten parhaat ruoat löytyivät sieltä, minne opaskirjaset eivät neuvo tai ainakin varoittavat menemästä...
Mutalahdella, hehehehee..
ReplyDeleteTykkään munakoisosta, tuo olis varmaan herkkua. Minä kävin eilen siskontytön kanssa thaicurrylla, oijoi, oli hyvää.
Laitan vielä toiseen kertaan varmistuksena että katsohan blogistani torstain 1.4. kohdalta mitä siellä on sinulle :)
ReplyDeletePipuu, pärjään ja en. Ehkä sataa sanaa käytän ja paljon elekieltä päälle...Yllättävän paljon joissain tilanteissa ymmärrän, toisinaan yksinkertainenkin asia saattaa mennä tyystin ohi.
ReplyDeleteAurinko ja kuu, parhaat ravintolat tosiaan löytynevät sivukujilta ja jos paikassa on paljon asiakkaita on mahdollisuudet onnistuneeseen ateriaan hyvät. Hauskaa jos juttuni kiinnostavat muitakin eikä vain itseäni!
Merja, kerran olen käynyt Ilomantsin Mutalahdella, ihan kiva paikka, mutten uskoisi jaksavani siellä viikkoa pidempää... Anteeksi vaan kauheasti kaikki mutalahtelaiset. Vaikka kyllä siellä oli parhaimmat karjalanpiirakat ja sultsinat!
Thilda, kiitos kovasti! Olin tosiaan unohtanut käydä kurkistamassa, anteeksi.
Minä tunnen olevani ihan nynny kun luen tätäkin.En ikinä"uskaltaisi" mennä elekieliostoksille tai keittiöihin osoittelemaan.
ReplyDeleteTai siis noi lainausmerkit kun ei se pelkäämistä ole, jotain ihme nynnyilyä vaan. Vai olisko helpolla pääsemisen viehätys?