Elämä porhaltaa eteenpäin ja kropan takuuaika umpeutui jo tovi sitten. Seuraa paljastus eli minut livenä tuntevat pitäköön tuolin reunoista kiinni, ettette tipahda. Olen tehnyt huoltosopimukset henkilökohtaisen valmentajan kanssa! Ei toki, en harjoittele Kiinan muurin päästä päähän vaellukseen, kunhan ajattelin tassutella elämääni eteenpäin astetta paremmassa kunnossa ja samalla iloisemmalla mielellä.
Vaikka juuri nyt ei naurata, ei yhtään vai pitäisikö sanoa ei edelleenkään. Nimittäin kahden päivän takaisen herjoituksen jäljiltä kävelen edelleen kuin ankka ja reisieni sisällä kipuilee maitohappoisina lihaksia, joiden olemassaolosta ei minulla ollut aavistustakaan. Tuttavakin kysäisi olenko loukannut itseni. Pelottavinta oli valmentajan ääneen lausuma huomio vatsalihaksieni heikkoudesta ja kuinka ne pitää saada kuntoon. Ensi viikolla ehkä jo kävelen normaalisti, mutta mitenköhän on nauramisen laita!
Hui. Aika vaarallisen näköinen kuljetus...
ReplyDeleteVautsi miten upee kurkistusluukku! Taitaa olla pitkän matkan muuttoauto, kun en ole noita aikaisemmin nähnyt :-)
ReplyDeleteTsemppiä!
ReplyDeleteNauramista ei saa unohtaa yhdelläkään kertaa,valmentajalle terveisiä. Mieti, mikä anatomian tunteja saatkaansivutuotteena kun kaikki reilu 400 lihasta löydät. Hymyssä suin, ei hampaat irvessä.
Hieno juttu ystäväni! Ja kuten Pikkujutut totesi, muista hymyssä suin. Toivottavasti ei ole mikään ihan orjapiiskuri-valkku...
ReplyDeleteMinä yritän kohottaa kuntoa (tai lähinnä pitää sitä nykyisellään) metsämme lenkkipoluilla.
Bisous
Una, ei ollenkaan, näillähän on jopa seinät joista pitää kiinni ja tuulensuojakin. Täällä näkee sen sellaisia tavara-, eläin- ja ihmiskuljetuksia joita ei itseään kunnioitava blogi viitsi edes esitellä.
ReplyDeleteNina, joo, luksusmuutto!
Pikkujutut ja Kaisa, 1,5 vuotta olen salilla seuraillut noita trainereita ja ovat mielestäni olleet järjestäen kamalia, militaristeja tai tympeitä. Tämän minun valintani bongasin muutama viikko sitten. Mosambikistä kotoisin oleva ja eurooppalaisen kanssa naimisissa (ikään kuin saman kulttuuritaustan omaava), puhuu erinomaista englantia (olen lopen uupunut paikallisten tönkköenglantiin) ja erittäin kannustava. Kehuu, tsemppaa ja nauraa. Ja minä se vasta tunneilla naurankin kun liikkeiden hahmotuskykyni on nolla. Eli hyvä meininki! Jatkakaa tekin liikkumista!
Tuollainen traineri onkin siinä mielessä hyvä että silloin ei liikunnasta voi luistaa.. Meidän tarttis miehen kanssa innostua uudestaan, vähän laiskotteluksi on mennyt meininki. Ei se muuten niin haittaisi mutta kun mies tekee vielä niin hyvää ruokaa..
ReplyDeletemulla oli muutama vuosi sitten PT ja olin elamani kunnossa.
ReplyDeletenyt _en_ ole elamani kunnossa vaan 15 kiloa ylipainoa. ei naurata.
vaan minakin aloitin eilen lauantaina kuntoilun ja aika rajun ruokaremontin (ei mitaan sellaista puoli kiloa kuussa laihista ja kunnon rykaisyn etta paasen vauhtiin).
porkkana omat 40-juhlat syyskuussa.
en halua tuntea itseani viiskymppiseksi fyysisesti.
Nostan hattua! Minunkin pitäisi...
ReplyDeleteMerja, harmillisesti treenatessa ruokahalu vain kasvaa, kauhea nälkä! En toistaiseksi ainakaan ole keventynyt grammaakaan.
ReplyDeleteAurinko, sama syy täällä, juhlapäivä loppukesästä.
Liivia, kaikkien pitäisi, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Mulla tosin ei olisi mitään tekosyytä olla liikkumatta, sali kun on tuossa 150 metrin päässä, valmentajan palkkio on suhteutettu tämän maan hintatasoon eikä edes työt aseta aikarajotteita.
Tutulta kulostaa! Myos pissan pidatyskyky on kovilla kun aivastaessa keskitty siihen ettei vatsalihaksiin sattuis niin paljoa!
ReplyDeleteMahtavaa. Ehkä minäkin repäisen kuntokuurin ensi vuonna, kun ne tasavuodet odottavat. Juuri nyt vauvaikäisen ja nelivuotiaan äitinä tuntuu mahdottomalta.
ReplyDeleteKaikkien pitäisi. MInusta on velvollisuus pitää niin hienosta koneistosta huoli kuin kroppa on.
ReplyDeleteTavalla tai toisella, mutta kuitenkin pitää huolta.
Itseään pitää rakastaa sen verran;-)
Hieno homma ;)! Tässä iässä sitä pitää viimeistään aloittaa kehon huolto...:D
ReplyDelete