Tämä on meidän isompi kotikatumme. Juu, leveä on ja tuolla perällä häämöttää t-risteys jossa liikennemerkkien mukaan ei saa kääntyä oikealle, muttei vasemmallekaan. Mutta koulu on vasemmalla eli sinne käännytään.
Tänäkin aamuna poljimme tästä kouluun ja kuopuksen iloinen lallattelu, vaalea hiukset ja terhakas meno aiheutti monta tilannetta:
-nuorehko naispyöräilijä kaatui rajusti maahan tuijotettua kuopuskummajaista turhan tiiviisti kadun sijaan ja hidastetöyssy pääsi yllättämään
-vanha moponainen nauroi ääneen eikä malttanut ohittaa vaan jäi rinnalle naureskelemaan kunnes sanoin puoliärsyyntyneesti suomeksi, että eiköhän jo riitä. Ymmärsi!
-keski-ikäinen pyöräilevä ja yhdellä kädellä sateenvarjoa pitelevä pukuherra ajoi melkein päin piennarkiveystä, kun piti taas nauraa ja tuijottaa
Omakin pyörä hilpaisi jossain vaiheessa pientareen läheltä, sillä havahduin puiden keltaisuuteen. Vielä viime viikolla ne olivat vaalean vihreitä ja nyt ne ovatkin keltaisia. Eivät sentään kuivuudesta vaan kukinnasta. Myöhemmin kesällä ne muuttuvat muistaakseni tumman vihreiksi. Kyllä luonto on ihmeellinen!
Sitten haluan jakaa kanssanne meidän uuden harrastuksen. Lasten mentyä nukkumaan asetumme miehen kanssa rinnan sohvalle, avaamme läppärin ja aloitamme sen, virtuaalimökkeilyn! Laahustamme rannalla, pistäydymme saunan terassilla, muistelemme maalaustarpeita, lennämme tulevan päämökin ympäri, pujahdamme sisään, harkitsemme värejä ja kurkkaamme keittiön oviaukosta näkyvää maisemaa, ihmettelemme polkujen surkeata tilaa ja haaveilemme kesästä. Tästä ei harrastus voi paremmaksi muuttua, vai?
Tuohon toljottamiseen, kera naurun ja mahdollisella sormella osoittamiseen ei koskaan tottunut... Hyvin ymmärsivät tosiaan suomea ;-)
ReplyDeleteIhanaa virtualimatkailua!
Meillä on nyt katselussa pihansuunnittelu ohjelma ;-)
Kyllä tekniikka on ihmeellistä!Voi virtuaaliseikkailla omalla mökillä keskellä Pekingiä ;)! Mahtavaa!
ReplyDeleteNina, no sittenhän teillä on yhtä laadukas ja aikaavievä harrastus!
ReplyDeleteSanna, käsittämättömän hienoja ohjelmia tosiaan. Tässäkin näkee miten puut milloinkin varjostavat, miltä maisema näyttää miltäkin korkeudelta jne.
Mistä kiinalaiset nolostuvat? Olisi kiva tietää.
ReplyDeleteMeillä oli ennen miehen kanssa samanmoinen meininki ulkomaalaisten sisustuslehtien äärellä. Haaveiltiin ja suunniteltiin. Sitten tuli tämä talo ja se stoppas siihen.
Netin ääreen en häntä saisi millään. Pelkää tietokonetta.
Kylla niin Egyptissa kuin taalla jotkut 'maalaiset' tuijottavat mutta taalla ei kylla ollenkaan siihen malliin kuin E:ssa.
ReplyDeleteOlen usein miettinyt tuota suomalaisten mokkimaniaa. Voisiko kaikki mokkeilijat asua ympari vuoden mokeillaan jos siihen ei olisi mitaan esteita? (ei tyo/raha jne. esteita vaan olisi kiinni paatoksesta).
Jos voisivat, pitaisi joukolla alkaa kehittamaan tyopaikkoja mokkien laheisyyteen/etatyota niin ei ne seudut tyhjene palveluista! Harva kunta pystyy pitamaan ylla terveys ym. toimintaa vain kesavierailla.
Sita paitsi Suomessa on ihan liikaa kuntia ja sirpaleista palvelua.
Mutta kun kukaan ei halua luopua vallastaan niin ei kai sita mitaan haluta supistaa tai lopettaa vaikka olisi jarkevat syyt...
Hupsista. Meni vahan aiheen vieresta!
Aurinkoiset terveiset Casasta! (edelleen ollaan hotellissa)
BLOGitse
Ihanaa lentelyä!
ReplyDeleteMinä viihtyilen taas Etuovessa. Oivoi.
Liivia, hyvä kysymys. Tuo ijänikuinen päin naamaa nauraminen liittyy epävarmuuteen ja hämillään oloon. Mutta nolostumisen kiinalainen versio lienee kasvojen menettäminen. Eli jos suuttuu jollekin ja menee sen näyttämään, aija baija, menetit kasvosi. Eli minulla joka hermostun näkyvästi ei kasvoja paikallisen mittapuun mukaan enää ole ollut aikoihin. Näin olen tämän ymmärtänyt. Mutta aivan vakuuttuunut en ole missä raja menee.
ReplyDeleteBlogitse, täällä ei kyllä tuo tuijottaminen rajoitu maalaisiin. Eihän siinä muuten mitään, mutta se nauraminen siihen päälle ärsyttää. Suomalainen mökkikulttuuri on jännä ilmiö. Herättää varmasti paljon tunteita ja mielipiteitä, myös kuntien tloudenhoido kannalta. Ja tarkat ovat säädökset. Meidänkään mökillä ei saa asua virallisesti. Ja olisi siellä lapsiperheenä vähän hankalaakin asua, sillä busseja menee kaupunkiin ja takaisin vain pari vuoroa päivässä, kauppa-auto lopetti toimintansa muutama vuosi siten, kirjastoautokin vissiin lopetettiin. Että olisi se arki aika moista autoilua edes takaisin 22km mutkaista maaseututietä kaupungin ja kodin vällillä. Vaikka mökki sijaitseekin somassa saaristokylässä ja siellä asuminen äkkiseltään kuulostaisi ihanalta, niin pidän mieluusti oikean kodin jossain kaupungissa.
Merja, Etuovi on paha paikka! Sinne en uskalla nyt laisinkaan. Varsinkin kun muutama päivä sitten oikeasti tajusin, että täällä ollaan vielä koko ensi vuosi. Onhan se sopimuksessa ollut alusta lähtien, mutta jotenkin olin lipsunut ajattelemaan että josko sittenkin tulisi muutoksia. Eli nyt on parasta paneutua tämän kodin viihtyvyyden satsaamiseen, virtuaalimökkeilyn rinnalla.
Totta, etta nauraminen tai tirskuminen paalle on todella...outoa. Sita miettii onko kasvoissa joku likalaiska tai onko napit auki. Ei voi vaan uskoa, etta naureskelevat ulkomaalaisuutta. Onneksi noita nauru/tirskumiskohtaamisia on ollut aika vahan...
ReplyDeleteSaa nahda sitten kun lahdetaan ulos kaupungista pienemmille paikkakunnille...
BLOGitse
<Varsinkin kun muutama päivä sitten oikeasti tajusin, että täällä ollaan vielä koko ensi vuosi. Onhan se sopimuksessa ollut alusta lähtien, mutta jotenkin olin lipsunut ajattelemaan että josko sittenkin tulisi muutoksia<
ReplyDeleteOletko kyllästynt Kiinassa asumiseen, vai ylipäätään yhdessä paikassa liian kauan asumiseen? Ylläolevasta lainauksestasi voisi niin päätellä. Vai onko se vain sitä juurettomuuden tunnetta, kun maata ja asuinsijaa vaihtaa. Vai keki-ikään saapumista, jolloin alkaa miettimään, mikä minusta tulee "Isona" :)
Blogitse, niinpä, vaikka siis tiedän nauramisen olevan täkäläinen tapa reagoida erilaisuuteen ei siihe niin millään meinaa tottua!
ReplyDeleteAnonymous, harmi kun et laittanut nimimerkkiä, niin mielelläni tietäisin "kuka" on noin tarkkanäköinen! Olen kieltämättä kyllästynyt tiettyihin asioihin täällä, kuten huonoon ilmanlaatuun sekä kaikkialla vaanivaan ymmärtämättömyyteen (=koulutuksen puutteeseen?). Vaikka saasteista olin kuullut ja ensimäinen vuosi meni ihmetellessä, niin nyt on tuntunut todella rankalta. Kiinassa on paljon jännää ja lapset viihtyvät, mutta viime päivinä olemme tehneet listoja miehen kanssa, kuten: mistä pidämme. Listoissa olevista asioista harvaa voi täällä saada/tehdä. Eli ehkä tässä on kyse nimenomaan kyllästyminen Kiinassa asumiseen. Mutta kyse on myös oman asenteen lipsumisesta hieman hakoteille, sinne negatiiviseen suuntaan, josta ei ole riemua kellekään!
Juurettomuutta en allekirjoittaisi.
Keski-ikä tosiaan lähestyy, ellei sitten ole jo. Juuri tällä viikolla en ole kauheasti miettinyt mikä minusta tulee isona, enkä usko suuren alanvaihdon olevan aiheellinen. Mutta olisi kovin jännää tietää mihin suuntaa tätä suurta uraa lähtisin syksyllä taas viemään.
Ymmarran milta teista tuntuu siella. Tunnen muutamia ihmisia jotka asuivat mutta ovat jo muuttaneet pois. Saaste oli yksi tarkea pois muuton syy ja lisaksi kaikki mita sina mainitset.
ReplyDeleteTiedan Cairostakin muuttaneen ihmisia saasteen takia tai toisaalta eraan joka ei halunnut muuttaa Cairoon koska lapsi on astmaattinen. Cairon ilmanlaatu sen kun pahentui 2 v aikana jonka siella asuimme. Eika muutosta parempaan tapahdu viela vuosiin...Kun 20km tyomatkaan kuluu pahimmillaan 3 tuntia aikaa voimme vaan kuvitella mita se tarkoittaa paastoina! (puhumattakaan stressista, turhautumisesta jne.)
Niin kauan kun paattajille pidetaan tie auki poliisivoimin eivatka he joudu junnaamaan ruuhkissa muutosta ei tapahdu.
Silti,
toivotan mukavaa iltaa/paivaa! :)
BLOGitse