Mutta tilanteen sattuessa kohdalle on toimittava. Emme päässeet aamulla kotikatua pidemmälle, kun siinä tuo seisoi, toisen plataanin jälkeen kuin vartioiden suurta lastulevykasaa. Jossain oli taas remontoitu ja karsittu. Kaikki neljä tyttöä huokaisivat ja ihastuivat harmaaseen sievään kirjoituspöytään. Pikainen soitto vielä kotona olevalle miehelle, joka kiltisti myhäillen tuli kantamaan aarteen kotiimme tien toiselle puolelle.
Eihän täältä Pariisista pois voi muuttaa, niin paljon hyvää jää dyykkaamatta! Toisaalta, kovin pitkään emme enää tällä menolla tähän kotiin mahdu. Oikeastaan, alkaa olla tosi ahdasta jo nykyisellään. Yhteenvetona voin kuitenkin todeta, että mukavan viikonlopun jälkeen uusi viikko alkoi suorastaan loistavasti.
Ilmaantuisipa minunkin eteeni mööpeleitä,kun köpöttelen ristiinrastiin hiekkateillämme..
ReplyDeleteEi tule vastaan yhtikäs mitään!!!Hevostenulkoiluttajia ja traktoreita vanhojen ukkojen kera-niitä ei viitsi kotiinsa viedä!!!
Tulisin varmaan löydöistä höppänäksi,jos asuisin kulmillasi!!!=O)
Loikkisin kaiket päivät etsimässä oivallisia remonttireiskojen hylkäämiä tuoleja ja suursiivous intoisten jättämiä kirjoituspöytiä!!!
Mielenkiintoista ja jännittävää!!!Kadulle vaan kaikki ylimääräinen ja tarpeeton-joku tarvitseva vie sen mennessään!!!Kätevää!!!
Suomessa ei taida kaatopaikaltakaan voida/saada ottaa mukaansa mitään ylimääräistä/muiden hyljeksimää!?
Onnistuneita löytöretkiä-toivottavasti löytyy myös tuoleja kirjoituspöytiinne!!!=O)
Minäkin tykkään tuollaisesta löytämisestä! Täällä olen tosin vain nähnyt hylättyjä patjoja, en mitään noin sympaattista.
ReplyDeleteMahtuvatko kaikki löydöt mukaan Kiinaan?
Essuntasku, samaa se minäkin perheelle sanoin, että nyt pitäis löytää tuoleja! Niitäkin olen nähnyt, ihan kauniitakin, mutta kun aina on puuttunut yksi jalka! Se vaikeuttaa huomattavasti edes koriate-esineenä käyttöä!
ReplyDeleteAino, kaikki mahtuu kyllä mukaan. Nyt asustamme sadassa neliössä, ilman mitään muita säilytystiloja. Kiinassa tilamme todennäköisesti tuplaantuu. Voi tietty olla, ettemme enää löydä toisiamme, huhuillaan vain.
Ihana pöytä, hullut ihmiset kun heittävät moista designia roskiin!!! Sitten kun tuot kaiken Suomeen ja myyt Huutonetissä sinusta tulee rikas matami.
ReplyDeleteMatroskin, vähän samaa ehdottelimieheni, kaupan pystyyn pistämistä. Siellä myytäisiin ainoastaan kadulta dyykattua tavaraa, sillä laillahan kuulemman täkäläinen antiikkikauppa on saanut alkunsa.
ReplyDeleteHelsingissä opiskeluaikoina meidän harrastuksiin kuului siirtolavoilla hyppely, ei liene yllättävä paljastus. Se oli hauskaa aikaa se, kun ei samalla tarvinnut pelätä lapsien juoksevan autotielle!
Hieno pöytä, jokseenkin tuollainen 50-luvun henkinen! Haluaisin itse jonkin tuollaisen vanhan työ/kirjoituspöydän, mutta kun meille ei mahdu yhden ainoaa kalustetta... Tämä tietokoneella naputtelukin sujuu sohvapöydän ääressä lattiatyynyllä istuessa.
ReplyDeleteKyllä on ruuvi löysällä sillä ja maku mettässä joka tuon on pois heittänyt! Kaunotar ja hyvä värikin vielä! Ja kaunis kuva.
ReplyDeleteVoi ihmettä! Sinulla on oikea vainunenä aarteisiin. Hilpeyttä päivääsi. Täällä tupruttaa LUNTA!!!!!!!! taivaantäydeltä. Kiva blogi. Tapaamisiin.....
ReplyDeleteIhan liikuttavan ihana löytö! Täällä saattaa hyvässä lykyssä löytää kadun varresta hyljätyn muovipussin.
ReplyDeleteMinäkin voisin tulla dyykkailemaan, paitsi täältäkin on tila loppunut jo kauan sitten. Mutta hei, meidän aitassa on vielä tilaa...
ReplyDelete