Arjen ihanat rutiinit / Unchangeable routines: bath with barbies & morning coffee with mothers

Ajatukseni harhautuvat viimeisiin vuosiin, pariisilaiseen arkeeni, täällä muotoutuneisiin tapoihin, syntyneeseen omanlaiseen elämänmuotoon. On tapoja, joita ei tule ajateltua, eriteltyä sen kummemmin koska ne tapahtuvat lähes päivittäin, automaattisesti. Mutta lomilla sitten huomaa, että jotain puuttuu elämästä ja mikä se oikeastaan onkaan arjessa tosi nautinnollista.


Jo neljättä vuotta tytöt kylpevät saunomisen sijasta. Käytännössä peseytyminen on sivuseikka, nautinto alkaa jo valmisteluista, barbien riisumisesta. Sitten pulahdetaan, hölpötetään, sukelletaan, läträtään, barbien kanssa! Kylpyammeessa parhaimmillaan kolme elävää ja toistakymmentä muovityttöä. Ja minusta tuntuu kuin suurin osa vedestä olisi päätynyt lattialle ja alakerran katosta läpi. Uuden barbien ilmestyessä taloon yritän aina hetken säästellä nukkeparan hiuksia, mutta ennen pitkää pääsee uusinkin tulokas mukaan vedenalaiseen maailmaan.


Viikot alkavat aamucrémellä kulmakahvilassa kollegoiden kanssa. Vaihdetaan viikonlopun kuulumiset, hassut tapahtumat, herkulliset kokemukset, mutta myös surut, pelot ja järkytykset. Tabuja ei ole, paitsi poissaolevista juoruilu, sitä ei tosiaan tapahdu! Kuulostaa naiivilta, mutta tämä tanskalaisten, ruotsalaisten ja suomalaisten äitien porukka on pitänyt minut ja monet muutkin hengissä. Niin, eikä näitä aamukahveja ole vain maanantaisin, vaan myös tarpeen tullen vaikka viitenä aamuna viikossa. Ja yleensä juttua riittää niin, että vaahdot ovat jo kuivuneet kupissa ja muissa baaritiskin asiakkaissa on menossa aamun kolmas sukupolvi. Kyllä tiskit, pyykit ja villakoirat malttavat odottaa.

Oikeastaan, tarkemmin ajateltuna, eniten minua jännittäkin todennäköisessä muutossa tämän tukiverkoston menettäminen. Löytyykö Pekingistä vastaavaa vai hääräävätkö kaikki vain omillaan? Sillä niin se on, kahta emme vaihda, barbikylpyä ja mammafikaa.