Kävely Tian'an Menin aukiolla kuvastaa yleistunnelmaa. Järjestystä ja rauhaa, ilmavuutta, jopa hieman autiota. Minne ne kaikki kiinalaiset olivat hävinneet? Ehkä ahertamassa iltamyöhäänkin töissään? Välillä oli vaikea ajatella heitä olevan niin monta, kun niin useita tyhjiä katuja löytyi.
Toki iltapalatorille oli muitakin nälkäisiä eksynyt. Vaan eipä sielläkään valtavaa kuhinaa tai vilinää kokenut. Joku varoitteli taskuvarkaista, mutta yleinen turvallisuudentunne valloitti. Ehkä eksyimme vain niille "hyville" alueille, mutta emmepä me täällä Pariisissakaan pahamaineisiin esikaupunkeihin vaeltele. Luonnostaan tulee valittua risteyksessä se aurinkoisempi katu.
Sinisilmäisyyttä, uutuudenviehätystä vai ennakkoluulojen murtamista? Se jää nähtäväksi.
Muistan miten muutimme Pariisista Haagiin. Oli kuin olisi pikkukylään tullut. Tuntui ettei missään ole ketään eikä ruuhkat vaivaa. Ja joka paikasta luin miten Hollanti on niin kauhean tiiviisti asutettu maa, miten missään ei voi olla yksin. En kokenut tuota kuin oikeastaan lauantaisin ostoskaduilla - ja sieltäkin voi pysyä poissa. (Amsterdam on toki turistien vuoksi eri asia, mutta siellä kävin tasan 3 kertaa koska en ole erityisen innostunut paikasta.)
ReplyDeleteTäällä Brysselissä on aika pahan näköisiäkin paikkoja, joihin en varmaan oikein edes uskaltaisi mennä. Mutta minun ei tarvitsekaan mennä. Pidän hyvillä mielin yllä itselleni sopivaa mielikuvaa tästä kaupungista. Minun arkeni ympyrät ovat rauhalliset eikä pelota.
Muuten, olivatko teidän lapset mukana Kiinassa? Mitä he tykkäsivät, millaisia kommentteja antoivat?
Oli paikka mikä vain, aina löytyy kahakat ja ongelmat, jos niitä etsii. Mutta terveen järjen kanssa varmasti on turvallista useissa paikoissa. Toki aina voi sattua itsestä riippumattomia, mutta niin voi kotonakin.
ReplyDeleteKiina on varmaankin passeli kokemus lapsiperhettä ajatellen, luulen, vaikken mitään tiedä.
Violet, lapset tiputettiin lentokoneen kyydistä Helsingin kohdalla - tuntui ettei heitä ole järkeä sinne asti raahata muutaman päivän vuoksi. Saimme hoidettua täten paremmin kaikki selvitettävät asiat ja lapset hieman pidemmän joululoman Suomessa.
ReplyDeleteEsikoinen on sisäistänyt todennäköisen muuton hyvin ja on ihanan utelias. Keskimmäisen taholta rynnii kunnon muutosvastarinta. Aloitimme vaivihkaisen pehmittämisen tuomalla tuliaisiksi kiinalaista poppia, josta hän tuntuu pitävän kovasti ja osaa pätkiä jo ulkoa. Eniten häntä taitaa huolettaa jostain (tyhmyyksissäni) ääneen lukemani juttu kiinalaisista kovista patjoista... Olen jo moneen kertaan saanut selvittää, että kaikki omat tavarat, patjat mukaan lukien, otetaan mukaan.
3v. ei oikein vielä ymmärrä mistä on kysymys, mutta maistelee mielellään nihauta (päivää) ja xiexietä (kiitos). Eilen katsottiin muutamia kuvia yhdesää ja hän ihmetteli: "Kiina, ahaaaa!". Liekkö hän ollenkaan aiemmin ymmärtänyt paljon puhutun Kiinan olevan jokin paikka.
Liivia: Luulolla kait suurin osa elämästä eletään, lopuksi ehkä jotain tiedämme. Hyvä havainto muuten, kiitos.
Isännyyden veljen poika on naimisissa kiinalaisen kanssa ja he asuvat Pekingissä - hyvät ja huonot puolensa on tietysti paikassa kuten muuallakin, mutta he viihtyvät hyvin. Ja lapsista Kiinassa kuulemma tykätään ja heitä huomioidaan ja heistä huolehditaan...
ReplyDeleteOletko Vilijonkka lukenut kiinablogeja? Niistä saa aika hyvän käsityksen arkielämästä siellä. Mm. Jaanuska ja Kotirouvahan niitä pitävät.
ReplyDeleteLaitoin muuten sinulle sähköpostia. Valitan että vasta eilen näin sinun lähettämäsi mailit.
Merja, luettu ollaan kiinablogeja. Oikeastaan luulen lukevani "kaikkia" ulkosuomalaisten naputteluja... Sehän näissä blogeissa on niin kiehtovaa, että ne sisältävät ensimmäisen käden tietoa. Ei jonkun toimittajanplantun tulkintoja, vaan itse koettuja ja kirjoitettuja tunnelmia, kommelluksia, arjen kiemuroita.
ReplyDeleteKiitti meilistä, perille tuli ja palaan asiaan.