Uskomatonta, huomaan olevani ostoksilla eläintieteellisessä museossa. Hmm, puuttuuko olohuoneestani täytetty hevonen, sopisiko kenkähyllyn viereen pieni tiikerinpoikanen? Tuosta sellaisen saisi, 3800 euroa. Sali toisensa perään eläimiä raameissa, jalustoilla seisomassa, istumassa, hiljaa.
Rauhallista kuin museossa, mutta hymyilevät vahdit ovatkin palvelevia myyjiä. Harvemmin mietin, ihan rehellinen ollakseni, erilaisia etiikoita. Vaan nyt kyllä ihmettelin, miten tämä kaikki, juoksevasta elefantinpoikasesta siipiään levitteleviin papukaijoihin on mahdollista.
Mutta enpä päässyt tyhjin käsin ulos tuostakaan putiikista. Kaksi tulitikunkokoista uutta perheenjäsentä, Koppa ja Kuori, muuttavat meille. Myönnän, jokin taiteellinen taka-ajatus toki on, mutta Kopalla ja Kuorella on myös tehtävä: totuttaa perhe kuusijalkaisiin ystäviin, jotenkin oletan tulevaisuudessa tapaavani moisia enemmänkin.
Tuon punamustan kopan (vai onko se kuori) pikkuserkun tapasin Thaimaassa. Niin että ehkäpä myös kiinassa.
ReplyDeleteAhaa, sieltä siis ovat peräisin nämä täytetyt strutsit ja apinat, joita näkyy joskus seisovan jonkun julkimon tms. kodissa sisustuslehtien sivuilla. Itselle en tahdo. Pienenä kotona oli täytetty teeri ja se oli tarpeeksi kamala. Minunkin etiikkaani riipii.
ReplyDeleteNuo on kyllä komeita veikkoja!
ReplyDeleteNimetkin ihan paikallaan.
Olisivat voineet olla myös Turilas ja
Jäärä;-)
Kiitokset ihanasta blogistasi, haluan myöntää sinulle 'You make my day' Awardin! :)
ReplyDeleteKummisedälläni oli täytetty hirvenpää sängyn yläpuolella ja sarvissa roikkui kivääri. Pelkäsin niitä ja kaiken kruunassi karhuntalja lattialla.
ReplyDeleteMutta olenko paremi, kun minulla on lampaan talja sängyn vieressä. ero on ehkä se, että minä en tappanut sitä lammasta niin kuin kummisetäni tappoi karhun ja hirven. Nuo koppakuoriaiset olivat varmaankin kuolleet luonnollisen kuoleman ja tuohan on niille oikeastaan kunnian osoitus.