Vaan onneksi on säilynyt huonekaluja joita hivellä sormenpäillä, etsiä sopivaa kohtaa kodissa minne moisen sijoittaa. Hyvin on monella asiat kun tällaisia aarteita on varaa kadulle hylätä, roskien keskelle, syksyiseen sateeseen. Liekö empireä, mutta kaunis ainakin. Ja tukeva. Aivan erityisesti ihailen rakennetta, sillä koko sänky pysyy koossa neljällä valtavalla ruuvilla - nykyvuoteiden vaatiessa 40 ruuvia, mutteria ja naulaa.
Pariisissa kannattaa kulkea silmät auki, sillä kierrätys toimii, mutta ripeä on oltava, tavara saa vikkelästi uuden omistajan.
Toinen syksyinen katulöytö, kodin uusin tulokas on tämä kaksipuolinen kirjoituspöytä. Ei varsinaisesti mikään koru, mutta muuhun roinaamme sopiva, painava kuin synti, äärettömän tukeva, joten sen ääressä voi tehdä suuria päätöksiä, hoitaa hankaliakin paperitöitä. Vaikka sellaisia on enää vähemmän, sillä tänä vuonna meidät on vapautettu, päästetty lieka irti... Suomen verottaja vihdoinkin uskoo meidän asuvan ulkomailla ja veroilmoitusta kahteen maahan ei enää tarvitse tehdä. Huh.
Onpa taas löydöt! Joo, se on totta ettei kannata jäädä empimään että voikohan tuon ottaa, millähän minä sen kuljetan...Siinä ei autoa tai kaveria passaa lähteä hakemaan tai löytö on mennyt.
ReplyDeleteSiksi joskus joutuu raahaamaan yksin ties mitä;-)
Verottaja lähetti minullekin vuosikaudet, olikohan viisi tai kuusi vuotta ainakin suomalaista veroilmoitusta. Lähetin sen aina takaisin ja selitin että asun pysyvästi poissa ja kyselin miksi sitä ilmoitusta minulle vielä lähetetään. Koskaan kukaan ei vastannut tiedusteluihini, mutta sitten yhtenä vuotena veroilmoitusta ei enää tullut.
Nyt minulla ei ole muita suhteita Suomeen kuin muutama erä opntolainaa - ja tietysti vanhempani ja ystäväni!
Oih, ihana loyto! Ja
ReplyDeleteMinuakin kiehtoo kovasti nuo ajat entisajat joista kirjoitit! Meidan pikkukylassamme on ihana pieni linna, tai enemmankin manoir, ja olen jo monta ajatellut etta kun lapset ovat vahan isompia, ja minulla aikaa enemman, yritan selvittaa kuka sen omistaa, ja kysya kiinnostaisiko heita saada minusta vapaaehtoistyolainen sinne, vaikka rikkaruohoja kitkemaan ;o).
Tahtoo Pariisiin!!! Siis ihania löytöjä kadulta, voi ie! Juuri sellaisia joita haluaisin...
ReplyDeleteNo jopas, ei voi olla mahdollista että tuollaisia löytää kadulta... Upeita löytöjä!
ReplyDeleteOhhoh, huudahdan ja pyörryn kateudesta!
ReplyDeletePöytä on mahtava.Kyllä olet tehnyt löydöt.
ReplyDeleteUskomatonta! Mielettömät löydöt, tämän tyypin naama on nyt siitä kuuluisasta kateudesta vihreä.
ReplyDeleteVai mitä löytöjä! Mutta ei kyllä nykysänky mene 40 ruuvilla kasaan, jossain oli kai tutkittukin että Ikean huonekaluissa on keskimäärin parisataa ruuvia, jotka ostajan on saatava oikeisiin paikkoihin. Meillä on kallis puinen futonsänky (suomalainen), joka kuitenkin 5 v käytön jälkeen hajoilee joka puolelta.
ReplyDeleteMiten ihmeessä muuten sait nuo kotiin?
ReplyDeleteMatroskin, kysymyksesi sai hymyn huulille muistellessani noita hektisiä hetkiä. Sänky oli siis palasina (2Xpääty, 2xsivut ja pohjaritilä), olin kuopuksen kanssa sateessa matkalla hakemaan molempia isoja tyttöjä leikkimästä. Ensimmäinen haettava oli aivan viereisessä talossa, kipaisin hakemaan kyläpaikan au pairin avuksi ja sitten rahtasimme sängyn osa osalta isomman tytön leikkipaikkaan n. 150 metrin päähän, heillä kun on tosi iso asunto. Siellä rapukäytävään tupsahti kaksi varsin komeata parikymppistä herraa, jotka tarjoutuivat kantamaan nämä tosi painavat osat viidenteen kerrokseen! Itse emme oikeastaan niitä sinne olisi saaneetkaan. Ja lopuksi miehen palattua reissuiltaan viikon lopussa haki hän sängyn autolla kotiin.
ReplyDeleteKirjoituspöydän kanssa oli tuuria, sillä olimme liikenteessä autolla. Tosin osan perheestä pitikin turvautua yleisiin kulkuneuvoihin kotimatkalla. Ja naapurustossa asuva ystävä tuli miehen avuksi kantamaan se kolmanteen kerrokseen.
Varsinaista bodausta. Onneksi muuttomiehet kantavat sitten täältä lähtiessämme.
Ooh mitä kohteliaita könsikkäitä Pariisista löytyy. Meillä pitää nostaa rattaat sisään portaiden yli, ja kahden vuoden aikana ehkä pari kertaa joku on tarjoutunut auttamaan, toinen auttamishaluinen oli heiveröinen mummeli! Rattaiden kanssa liikkuessani olen tullut siihen tulokseen, että suomalaisia miehiä viis kiinnostaa, miten naiset selviävät raskaiden taakkojen kanssa. Bussissa rattaiden kanssa auttava taho on yleensä lentopalloilijan oloinen sporttinen teinityttö, keski-ikäiset miehet vaan istuvat persuksillaan ja tölläävät. Argh.
ReplyDeleteOoh mitä löytöjä! Tuo sängyn muoto on aivan upea! En ole tainnut ennen täällä kommentoidakaan, mutta usein käyn kurkkaamassa mielenkiintoista maailmaasi. Juttujasi on hauska lukea.
ReplyDeleteSanctuary, kiva kun kävit ja tervetuloa uudestaan aina kun siltä tuntuu!
ReplyDelete