"Ruoalla ei saa leikkiä. Yritäs syödä nyt. Herätys, ruoka jäähtyy. Istuhan alas ja syö. Se on jäähy, jollet lopeta ruokapöydässä ulisemista. Muistapa syödä välillä. Et kasva, jollet syö." Ja sitä rataa. Ikuisesti sama tylsä levy soimassa. Välillä on ihan oman hyvinvoinnin vuoksi tehtävä asiat toisin.
Miten saisin kivalla tavalla ruokailukammoisen kuopukseni pöydän ääreen ja jopa syömään jotain. Tämän idean nappasin joskus syksyllä ranskalaisesta lastenkasvatusohjelmasta, jossa tiukka täti vieraili ja jakeli neuvojaan "katarstrofiperheissä". Välillä tuntuu, että meidän poppoo kelpaisi vaikka yhdeksi ongematapaukseksi...
Tämä menetelmä toimi kohtuullisesti, muttei taatusti kovin montaa kertaa. Laitetaanpa lastensyömäänhuijausmenetelmät jakoon! Njam.
Lapseni kommentoi:" NAM ja WAUSTI, äiti, mikset säkin tekisi jöröjukkaruokaa?" (hän on maailman nirsoin vilja-lihansyöjä, ei koske marjoihin, hedelmiin eikä vihanneksiin).
ReplyDeleteKiitos näistä ideoista!
Miten tuttua. Meillä tytöt ovat niin nirsoja (varsinkin nuorempi), poika taas porskuttaa ihan mitä vaan.
ReplyDeleteMinä olen julma. Sanon: jos et syö, et kasva. Jos et kasva, et pääse kouluun, joudut tarhassa takaisin pienten puolelle, hiukset ei kasva jos ei syö hyvin (tyttö haikailee pitkiä hiuksia). Joskus toimii, joskus ei.
Voi kuinka kivoja:) Kun aina jaksaisi/osaisi olla luova...
ReplyDeleteMeillä varsinkin poikaa on ollut joskus vaikea saada syömään. Jossain vaiheessa tehosi ruoka-annoksen tarkastelu ruokapyramidin kautta. Eli löytyykö ateriasta kaikista ruokaryhmistä aineita..
ReplyDeleteHupaisia ! Meilläkin joskus hömpötellään ruuan koristelulla jne, ei siinä mitään pahaa kunhan kunnioittaa ruokaa.
ReplyDeleteVai olet sinäkin sortunut kurkkimaan SuperNannyä... =D
Eihän Super Nannya kukaan katso, mutta kaikki siitä jotakin tietää;-)
ReplyDeleteJuuh, minun esikoiseni syöminen on vauvasta asti ollut jotakin aivan vertaansa vailla ja kun sanon sen, se on todella niin. Myös kaikkien lastenpsykologien, lääkäreiden, ravintoterapeuttien sun muiden mielestä, joita olemme turhaan tavanneet asian takia. Asia on meille hyvin vaikea ja koko perhettä rassaava juttu. En oikeastaan edes jaksa siitä puhua sen enempää. Sanonpa vaan että taivaan ihme on että lapsi on hengissä ja terve.
Kuopus syö minusta veljeen verrattuna todella "hyvin". En tarkoita paljon, sillä minusta paljon syöminen ei ole mikään tavoite. Paljon syöviä (liikaa syöviä) lapsia on aivan tarpeeksi. Kuopus syö suhteellisen terveellisesti muttei erityisen monipuolisesti monen mielestä kuitenkaan. Hänellä on silti terve suhtautuminen ruokaan ja tietty uteliaisuus. Häneen saattaa tepsiä nämä "syö lihaa niin saa lihaksia" -jutut.
Pieni lautanen toimi joskus. Lapsi ajattelee että siinä on vähemmän ruokaa, vaikka safka onkin siinä tiiviimmin kuin isolla lautasella. Hassua, mutta toimi vähän joskus.
ReplyDeleteHAUSKAA!
ReplyDeleteNoinkohan sais meidänkin lauman syömään... :)
Hih...Itsekin "eksyin" hiljattain kuin vahingossa katselemaan ( ja ihmettelemaan ) Supernannya. Voivottelen aaneen, etta onneksi ei meilla nyt sentaan ja hiljaa itsekseni painan mielen kuitenkin muistiin jos jonkinlaisia supernanyn ohjeita.
ReplyDeleteMutta nama jerejukka lautaset ovat hauskoja ruokakankkarailijalle... Meilla kuluu ketsuppia/omenasosetta ihan vain lautasen koristeluun ja sen kaunistamiseen!
Nauresekelen viela noita kuvia!