Tästä se aina alkaa. Ulko-ovesta kävelee sisälle kirja. Uutta tulokasta luetaan ja sitä pitää saada ihastella, joten se asustaa ensimmäiset viikot olohuoneen pöydällä, saa seuralaisen, toisen ja kolmannenkin. Alkaa muodostua pino. Jonain päivänä se on niin korkea, ettei sitä noin vain jaksa siirtää teekupposen tieltä, jolloin pinolle etsitään uusi koti. Todennäköisimmin lattialta, jonkin vertikaalin pinnan, kuten seinän, vierestä.
Ranskan matka- ja selviytymisopaskirjasto sohvan kupeessa.
Takan edestä paikkansa löytäneet "Tärkeät" Wallpaper-lehdet ja kadulta dyykattu Jaguar-kirjasto.
Makuuhuoneen karsittu ammattikirjallisuuspino, jonka päälle on kesän kuluessa ilmaantunut filmejäkin.
Eikä tässä suinkaan kaikki pinomme ole, sillä on myös
-makkarin kieli- ja sanakirjat
-keittiössä reseptikirjat
-neljällä yöpöytien virkoja täyttävillä tuoleilla 3-7 kirjaa kullakin
-pianon päällä vino pino nuottivihkoja sekä laulukirjoja
Kummallinen juttu. Perheemme on taistellut tämän ongelman kanssa aina. Eikä se todennäköisesti lähivuosina helpotu, sillä esikoinen näyttää perineen himon kirjoihin. Mikäli näin käy myös kahden nuoremman kanssa on meillä todella ahtaat olot seitsämän vuoden kuluttua. Vielä onneksi mahtuu kulkemaan ja jopa tekemään äkkikäännöksiä parketilla. Ja voisihan sitä ihminen pöllömpiäkin asioita keräillä, kuten perämoottoreita tai peruukkeja. Kasata nyt niitä seiniä vasten!
Ihan sama täällä! Mieheni omistaa vain yhden kirjan (Suuri intiaanikirja!), loput on minun ja lapsen, ja niitä riittää, ja lehtiä...ja läjiä. Kirjahyllytila on jo aikaa päässyt loppumaan. Asun divareissa ja kirjakaupoissa työpäivän päätteeksi, enkä yleensä lähde tyhjin käsin. Kirjoissa ja lehdissä on sekin hassuus, että mielestäni ne eivät maksa mitään, vähän sama kun viina alkoholistille. Viikonloppuna tuli taas täydennettyjä varastoja, perjantaista on tullut oikein hamstrauspäiväni, ja kaikki ne on nyt "kesken" eri huoneissa, sillä missä kuljenkin täytyy olla aina luettavaa ja kuvien sisältämää silmänruokaa.
ReplyDeleteSama täällä, kirjoja tarttuu mukaan aina, eikä niitä pistetä kiertoon ikinä! Pahinta on mennä Amazonille lauantai-iltana punaviinilasi kourassa. Harrastekirjoja on taas tulossa...Lisäksi, kun käy usein kirjakaupoissa ja kuuluu kirjakerhoihin.
ReplyDeleteMutta kirjat ovat kauniita ja hyödyllisiä. Minusta kirjapinonne ovat kauniita sisustuselementtejä.
On tämä tosiaan järkevämpäää, kuin esim. erään syrjäytyneen tapa kerätä seiniä vasten pesemättömiä maitopurkkeja, Uhh!! Tiedän kyllä henkilön, jolla on sisällä myös perämoottori tai pari :)
Isäni on myös suuri kirjahamsteri. Hän ei mahdu nojatuoliinsa, koska siinä on niin paljon sanakirjoja (joita täytyy välittömästi selata, jos silmään/korvaan osuu outo sana). Kesälomilla hänen kiertäessään Suomea työn merkeissä, sanakirjoille on yksi oma ISO laukku. Plus sitten ne muut kirjat.
ReplyDeleteItse yritän pitää kirjapolitiikan maltillisena. Tavoitteenani on kaverini neuvo: jos hankit yhden, luovut toisesta. Mies hankkii kirjoja ja väittää että joku pahe pitää olla, miksei hänellä siis kirjat. Minua kirjojen pyöriminen nurkissa itkettää. Varsinkin jos niistä on luettu vain alku.
Kirjat on ihania ja tuovat tunnelmaa...
ReplyDeleteNyt muuten vahvistui mitä olinkin jo epäillyt : me ollaan kerran tavattu livenä, kun olit meillä.
Nimim. Arvaa kuka =D
Maurelita: juu juu, tavattu ollaan! Se oli kolme vuotta sitten syksyllä. Luulin oikeastaan sinun jo sen tienneen...
ReplyDeleteEdith luuli samaa, ja oishan mun pitänyt äkätä etunimistä...
ReplyDelete*ählän sählä*
=P