Suomessa asun pikkukaupungissa. Kävelyetäisyydellä virastot, kaupat, harrastukset. Siellä kaikki tuntevat kaikki tai tietävät ainakin kaikkien muiden asiat, vaikkeivät tuntisikaan. Keskustan suurimmassa ruokakupassa on puhtaat tilavat käytävät, mutta lihatiski ainoastaan torstaista lauantaihin. Mutta sekin "kuuluu" suomalaiseen pikkukaupungin elämänkulkuun.
Maailmalla asun metropolissa, suomalaiselle pöyristyttävien liha- ja vihannestiskien äärellä, paikassa jossa en pahemmin pääse kaupungin silmäätekevistä juoruomaan. Mutta nautin tämän ihmismäärän mukanaan tuomasta perinteiden ja kulttuurien kirjosta. Tiedä tuota sitten kuinka alkuperäisasukkaat tähän suhtautuvat!?
Korealainen ystävättäreni vei minut eräänä päivänä japanilaiskorealaiseen ruokakaupaan ja toimi tulkkina sekä neuvonantajana. Aiemmin intialaisesta kaupasta ostamistani herkuista meni puolet tunkiolle, koska en oikeasti tiennyt kuinka niitä olisi pitänyt tarjoilla. Mutta opettajan johdolla kaikki sujui ihmeen ihanasti! Koin olevani lähes täysjärkinen ihminen vaikken pakettien teksteistä mitään ymmärtänytkään. Eilen suurperheemme isovanhempineen nautti japanilaiskorealaisen päivällisen keittoineen, makineen, punapapujäätelöineen. Ja herkullista oli! Illalla napostelimme vielä näitä paahdettuja vihreitä papuja.
Lähitulevaisuudessa keitän "matonuudeleita",
jonka kastike syntynee sesaminsiemenöljyssä paistetuista sienistä.
Ja jälkiruoaksi papuriisikakkusia.
Syksyn mittaa on luvassa paljon muutakin. Liian pitkään ei kokkailua pidä venyttää, sillä muuten ehdin unohtaa mikä vinkki liittyi mihinkin pussiin!
Monday, September 17, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Olen antanut lahjaksi noita matonuudeleita ilman pakettia. Kjäh kjäh mikä ihana jekku.
ReplyDeleteItse kaipaisin eniten suurkaupungista hyvää, edullista kotiin kannettua ruokaa. Kuulemma Pariisissa saa esim tuoretta sushia kotiin samaan tapaan kuin täällä (pahaa) pizzaa.