Ylistys Blogistanialle!

Sain eilen kukkasia. En toki aviomieheltäni, mutta vierailevat appivanhemmat päättivät ilahdutta. Valkoisia preerianruusuja sekä lumimarjoja. Elämäni ensimmäiset preerianruusuni sain samaiselta pariskunnalta esikoisen synnyttyä. Ne olivat roosia, muistan kimpun edelleen elävästi, niin kaunis se oli.


Myös tämä kimppu on mielestäni ihana, toivottavasti säilyy pitkään.

Haluan jakaa teidän kanssanne , lukijani, tämän ilon, sillä kanssanne on ollut niin ihanaa. Hauskoja, herkullisia, ajatuksia herättäviä kommentteja on hienoa saada, omassa kommentoinnissani lienee vielä hiomisen varaa... Ja ilmeisen moni palaa aina silloin tällöin, vaikkei kommentoisikaan ja se on kivaa. Tämän blogin aluperäinen tarkoitus oli todellakin pakottaa itseni näkemään tässä hullunmyllyssä jotain positiivista ja sehän on toiminut! Nyt elämä kolmen kinastelevan lapsen kanssa kummallisessa maassa tuntuu huomattavasti mieluisammalta kuin keväällä. Ei toki ainoastaan blogin pidon ansiosta, mutta merkityksellistä tämä bloggaaminen kuitenkin on ollut. Olen myöskin saanut arvokkaaksi mieltämäni "vertaistukiryhmän" muista ulkosuomalaisista äideistä, on syntynyt ilahduttava kontakti muutamiin serkkuihini sekä tutustunut luoviin uusiin ihmisiin Suomessa.

Näiden kauniiden kukkasten myötä haluan kiittää teitä kaikkia olemassaolostanne!
Huomiseen.