Muistattekos joskus opiskeluaikoina kun oli elämä edessä, kirkkaat silmät ja heleä iho, vapaus mennä ja tulla, tuore rakkaus sydämessä? Tänään kaikki opiskeluaikojen muistot heräsivät henkiin, kuinka olin vaihdossa Lontoossa, graafisen suunnittelun tehtäviä väänsin pitkälle aamuyöhön, opiskelijaorkesterin kiertueet katkaisivat arjen puurtamisen kuin tilauksesta, pienistä hanttihommista en koskaan kieltäytynyt. Tänään meillä oli nimittäin vieraita.
Sain tuntea nuoruuden energiaa olohuoneessani, se hurmasi, se ihastutti, se herätti, jopa kauhistutti. Vieraidemme lahjakkuus, kauneus ja into toi raikkaan tuulahduksen kotiimme. Lapset olivat innoissaan, soittivat näytteeksi tulevalle opettajalleen, joka taitavasti otti tilanteen haltuunsa, kaikesta kaaoksesta huolimatta. Kuopus fanitti viulistin kontrabasistipoikaystävää. Tulin niin onnelliseksi, lapsen saavat kosketuksen hyviin suomalaisiin, jatkavat hyvillä mielin soittoharrastustaan ja kaikki ikään kuin loksahti kohdalleen. Vieraille jopa kelpasi sinisimpukkapöperöni. Ei yhtään pöllömpi sunnuntai.
Monday, September 24, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Heh, minäkin satuin yliopistolle viime viikolla, kun siellä oli avajaiskarnevaalit. Leveä hymy levisi naamalleni siinä hulinassa, kunnes tajusin, että ulps, tästä onnellisesta naamasta taitaa nähdä kilsan päähän, kuka ei varsinaisesti kuulu karnevaaliväkeen. Hitsi vie...Tuli sellainen täti innostuu todella-efekti.
ReplyDelete