Piipahdin tänään hirvittävästä keuhkoputkentulehduksesta huolimatta kaupugilla. Asiat veivät minut Maraisiin, lempikaupunginosaani. Rönttösiä valtion koulurakennuksia, fiinejä pieniä designstudioita, ortodoksijuutalaisia, seksuaalivähemmistöjä, perinteisiä ranskalaisia kahviloita, kosher-leipomoita... Kaikki sulassa sovussa hurjassa ahtaudessa. Hoidin asiat, levähdin talonkokoisessa puistikossa, ajauduin ikkunaostoksille. Osuin apteekin eteen, tämän muistan jo vuosikymmenen takaa. Ja aina vain samana pysyvän ikkunasomistuksen. Jotkut asiat eivät muutu, niitä eivät muotituulahdukset miksikään muuta, turhaan.
Tarvitsetko kynsiharjaa? Täältä löytyy valinnanvaraa, hinnatkin vaihtelevat muutamasta eurosta 50:een. Tulisikohan 20 eurolla vielä puhdasta?
Seuraavaksi napsitaan kynnet. Varmasti jokaisen kynsilaadulle sopivat sakset tarjolla.
Välillä peilailua. Kaikki kuvastimet täysin pölyttömiä, uutuuttaan hohtavia. Saako olla viisi, kahdeksan vai kymmenen kertaa suurentava?
Lopuksi uuden peilin avulla napsitaan nenäkarvat vai onkohan nämä sittenkin kynsiä varten?
Oli halpa kierros.
Keuhkoputkentulehdus, auts! Pikaista paranemista!
ReplyDeleteOho, just laitoin Maraisia liippaavan postauksen, ja sitten tulin käväisemään täällä, ja päädyin jälleen tuolle, minunkin lempparialueelle. Hauska näkökulma tuo sinun. Paranemisia!
ReplyDeleteOi voi Marais. Tuli niin ikävä Pariisiin. Pitäisikö peruakin Praha ja vaihtaa Pariisiin??
ReplyDeleteMerja,
ReplyDeleteTänne vaan, ilmat ovat lempeän syksyiset ja maitokahvi edelleen hyvää. Vaan onhan Prahassakin puolensa, en vaan enää muista mistä se hyvä fiilis jäi kun siellä orkesterimatkalla olin 12 vuotta sitten. Täytyis yrittää päästä kertausmatkalle.