Takaisin asiaan. Siinä he tassuttelivat suloisen jämäkkärakenteiset sedät, tervettä itsetuntoa hohtaen. Hetkeä aiemmin olin tarkkaillut metrossa kanssamatkustajiani. Voi hyssykät sentään! Suomalaiset aina nalkuttavat siitä kun ollaan muka niin poikkeuksellisen epäsosiaalisia ja ujoja ja ties mitä. Noooh, mitä tuumitte ranskalaisista kahdelta iltapäivällä? Sosiaalista, virkeää, kommunikoivaa, avointa?
Ja sitten me muistutamme kuinka haituvaiset hiukset ovatkaan, vartalon rakennekin niin romuluinen, iho harmaa ja kalpea. Vertailun vuoksi katsokaapa näitä madameja. (Ovat salakuvia myönnän, mutta luotan siihen, etteivät he ole lukijoitani.)
Voisimme hyvinkin ottaa hieman oppia ranskalaisten asenteesta; me olemme me ja ylpeitä siitä!
Viimeinen lause on asiaa.
ReplyDeleteRanskalaisten naisten kauneus on myytti mutta vaikka heissä on paljon kauniitakin niin aika rutosti niitä muitakin...mutta miten kantaa sen mitä on, siinäpä se salaisuus.
Tuo alin kuva on aivan huippu.
Kirjaa lukeva nainenkin on aivan sen näköinen että sahaa samaa riviä ees taas.
Emäntä, sulla tuo sana on hallussa, "sahaa samaa riviä ees taas". Kiitos makeista nauruista!
ReplyDeleteKun joku keksisi keinon, miten sitä asennetta vois pullottaa..
ReplyDeleteOlen kateellinen. En ole koskaan nähnyt kilttiä livenä :( ranskalaisista (muista kuin perunoista) puhumattakaan!
Samaa mieltä siitä, että Suomessa on enemmän eloa busseissa ym. Varsinkin iloisessa Pohjois-Karjalassa, miun kotipaikkakunnalla! :) Edes täällä aurinkoisessa Provencessa ihmiset eivät onnistu hymyilemään ja ne vaikuttaa miusta jotenkin niin harmailta ja sairailta. Yksi syy voi olla ilmansaasteet ja rööki, jota naiset ja miehet vetää kuin korsteenit ja röökaaminen aloitetaan hyvin nuorena.
ReplyDeleteHmmm...monet ovat olleet myös omat ajatukseni ranskalaisista. ;)
ReplyDeleteJa minähän tykkään ranskalaisista, vaikka olen yhä ylpeämpi suomalaisuudestani! Juu, myönnetään kaikki nuo faktat joita esittelit osuvien kuvien kera, mutta olen myös ollut useilla metromatkoilla Pariisissa joilla tuntemattomat ovat alkaneet juttelemaan, siis ihan normaalit, eivätkä mitkään kaistapäät.
ReplyDeleteKiltti oli mieheni esiintymisasu toissa vuonna ja täytyy sanoa, että olin sulaa vahaa joka kerta kun kävin näytöstä katsomassa. Ja kai tiesitte että kiltin alla ei koskaan kuulu olla alushousuja!
Mielestani ranskattaret talvisessa katukuvassa on hirvittavaa seurattavaa - mustaa vaatetta, tummaa, ja taas mustaa ja ehka joku varikas kaulahuivi... Ja kovin mutrusuitakin osaavat olla.
ReplyDeleteKun tassa maassa sataa, on liian markaa (?!) ja kun aurinko paistaa helottaa, on liian kuuma... Ja se vie minusta valilla niin pahasti ranskalaisten charmin ... Myytista tulee karua totuutta. Eika ne suomalaisetkaan enaa vaikuta (mukamas) niin juroilta ja tuppi suilta. Taalla valitetaan niin kovasti ja herkasti - eli tuollaiseen nykyaan tottuneena ei tuosta viimeisesta kuvasta voi muuta sanoa kuin : Hyvin osuneesti kuvattu!
Osuin blogiisi tuolta Jaskan puutarhasta ja jäin lukemaan soljuvaa tekstiäsi. Kommentoin nyt tätä, kun olen samaa miettinyt tuosta, että lehdistä saa lukea kuinka me olemme yrmeitä ja istumme bussissa ensin ikkunapaikat ja sitten vasta viereen. Tiedä sitten onko eteläeurooppa jo suomettunut EU:n myötä mutta junarundeillamme Välimeren rantaa välillä Italia-Espanja olen tavannut juuri samanlaista bussi/junakulttuuria kuin Suomessa. Ja metroissa vakimatkustajilla on tosi usein kirja mukana, ei seurustelumieli. Ja yhtälailla taas niin siellä kuin täällä joskus sitten törmää johonkuhun joka puhelee oudoillekin, olematta silti joku outo.
ReplyDeleteSitäpaitsi vilkkaiden italiaanojen keskellä törmäsimme siihen, että puhuimme liikaa lukevan kanssamatkustajan mielestä. Ehkä siellä ei saa sitten kukaan puhua elleivät kaikki osallistu keskusteluun, en tiedä, mutta kyllä meitä nauratti. Me puhumattomat suomalaiset tulimme italiassa haukutuiksi liiasta puhumisesta:) Olimme siis perhematkalla, ihan tavallista ah katso kuinka hieno maisema ja katso tuotakin juttua...