Vaivanpalkka

Olen bussi-ihminen. Juontaa varmaankin juurensa siitä, etten koskaan ole sanunut paikkakunnalla, josta junan kyytiin pääsisi hyppäämään, noh, Helsinkiä, Lontoota ja Pariisia lukuunottamatta. Bussit ovat kivan intiimejä ja lämpimiä, ei vaivautuneita katseita kaikkien tuijottaessa eteenpäin ja näkee millainen hemmo on kuljettajana.


Päivänä eräänä "jouduin" lähijunaan, huh. Minua suorastaan jännitti ja vähän tympikin. Miksi ne ovat niin ankeita?

Perillä minut palkittiin. Mitä näinkään heti toisessa kadunkulmassa; lastenvaateliikkeen ikkunakaltereiden lomasta pilkisti somistuksena hilpeä merenalainen maailma. Tekijä jäi salaisuudeksi, mutta hänellä on varmasti ollut hauskaa ja kunnon flow näitä tehdessä! Sain siis viettää ihanan päivän yhdessä Pariisin viehättävimmistä esikaupungeista, Saint-Germain-en-Layessa ystäväni vieraana. Juteltiin, syötiin lounasta ja ihastelin ystävän uutta suloista kotia. Kyllä kannatti olla rohkea!