Ajat muuttuvat, minä muutun, kehityn? Nykyisin olen pienten keittiöiden ystävä. Tai, oikeammin vähäisiin keittiökaapistoihin tyytyväinen. Keittiössä yläkaapistojen virkaa toimittavat avohyllyt, alakaappeja ei tiskialtaan alapuolen lisäksi ole laisinkaan. Työskenlelypintaa toki voisi olla nykyisen puolentoista metrin lisäksi enemmänkin, mutta hyvinpä on tässä välipalatarjottimia, sipulikeittolounaita, hummeri-illallisia loihdittu. Lisäksi pieni on helppo sisustaa uudelleen. Toin lomatuliaiseksi kotiin oranssit kirpparilöytöni ja koko tila sai uutta energiaa.
Ikkunalle hankin uudet kasvit, yrttipuutarhan joka ilahduttaa toivottavasti pitkälle ensi keväseen, kunnes kesäaurinko läkähdyttää. Pieni vihreä aitani, keittiön seuralainen.
Minäkin haluaisin karsia keittiön ja kipposet ihan minimiin. Tavaran paljous rasittaa. Mieheni tykkää kokata ja leipoa... ja kerätä keittiörekvisiittaa ;-)
ReplyDeleteIkkunapuutarhasi on kaunis.
Ihailen. Voi että, kivan ja käytännöllisen näköistä.
ReplyDeleteJos minä saisin oikein toivoa, olisi meillä keittiössä avohyllyt. Ja juuri noin kiva tunnelma kun sinunkin keittiössäsi! Ainostaan alakaappien astiat ja keittiötarvikkeet olisivat ovien takana piilossa. Ilman alakaappeja tuskin osaisin elää..mihin teillä kaikki muovipussit tungetaan=)??? Kuppeja ja kippoja tuskin kuitenkaan karsisin mihinkään vaan täyttäisin hyllyt erilaisilla astioilla ja kipposilla. Nimenomaan erilaisilla! Mieheni ei kuitenkaan ole avohyllyjen ystävä, mutta seuraavassa keittiöremontissa (eli siis ehkä seuraavassa elämässä) minä aion saada tahtoni läpi ja meille tulee avohyllyt. Minähän sen ruuankin meillä laitan..nih!
ReplyDeleteMeillä on tuollainen keittiö, itse haluttu, suunniteltu ja tehty. Siis minimalistinen, vain hyllyt ylhäällä, eikä ainuttakaan kaappia, tiskialtaan alla on pellavaverho. Sellaisia astioita ei laisinkaan joita "käytän sitten joskus kun presidentti tulee kylään..", vaan kaikki on käytössä ja tarpeeseen. Toimii loistavasti! Vanhemman polven vain vaikea ymmärtää, muistuttaa vissiin taas pula-ajoista. Ja meidän mielestä tämä on suorastaan luxusta, saada juuri sellainen keittiö mitä halusikin!
ReplyDeleteValmiskeittiöt ovat kauhistus, eihän ne ole edes puuta enää (ainakaan suomessa), jotain muovipuumössöä, ja jos kaappeja on paljon, niin niiden sisään ei paljoa mahdu, jumbomaiset saranat jo vievät tilat. Olen nykykeittiökaapistojen vihaaja, 50-lukulaiset oli kyllä kivoja.
Ja niin, sinun keittiösi näyttää ihanalta!
Mai, tiskialtaan alla on siis kaappi ja sinne piilotetaan muovipussit, kelmurullat, pesuaineet ym.ruma sälä.
ReplyDeleteLiivia, minulla on kyllä presidentinvierailuja ja omia viikonloppuaterioita varten muutama kirppareilta haalittu arabian astiasto ja ne asustavat ruokasalin puolella sellaisessa vanhassa lasivitriinissä. Toimii silmänruokanakin.
Eivätkö patasi rasvaannu avohyllyillä? Ja pölyynny? Meillä on maalla ihana kyökki, alkuperäiset puukaapit. Kaupungissa on kamala harmaa (yäks) muovikeittiö. Näin unta suursiivouksesta. Pöh. Mitä nuo pikkuovet ikkunan alla ovat? Kotitontun pesä?
ReplyDeleteMatroskin, rasvaantuva, pölyttyvät ja ties mitä, voinet vain kuvitella suurkaupungin saasteet! Toisaalta niitä kaikkia käyttää tasaisesti kun pysyvät muistissa ollessaan näkyvillä. Alkuperäinen syy vähäisiin kaapistoihin oli tietty se, että Ranskassa kun vuokraa asunnon, on keittiössä (useinmiten) ainoastaan tiskipöytä. Ja vuokrakämpän keittiöön ei viitsitty sijoittaa suuria summia, eikä tuohon kopperoon kovasti olisi mahtunutkaan...
ReplyDeleteIkkunan alla oleva kaappi on ruokakaappi, 30cm syvä, ulkoseinän virkaa toimittaa muovi ja puuritilä. Talvisin todella viileä, kesäisin kuuma, mutta kyllä minä siellä ruokaa säilytän, ainoa ruokakaappi kun on jääkaapin lisäksi. Rakennustekniikan järkevyydestä kertoo kaapin alapuolella kulkevat vesijohdot. Suomessa kyllä jäätyisivät talvella.
Kaikki keittiöni muualla kuin Suomessa ovat olleet tällaisia minikeittiöitä. Jotkut alkeellisia, jotkut hyvin alkeellisia. Ranskassa oli yksi jossa oli kylmä kivilattia (sitä vastaan villasukat)ja iso reikä seinässä (josta veti riivatusti) kaasua varten. Ei aivan normien mukainen, arvatenkaan. Mutta minusta se keittiö oli kauhean kaunis ja onnistuin siellä aina tekemään sen minkä halusinkin. Olohuoneen ruokapöytä on toiminut jo vuosia leivontapöytänä enkä näe siinä mitään ongelmaa.
ReplyDeleteNyt tässä uudessa kodissamme Brysselissä oli juuri tehty iso remontti ja tänne on pantu uudet keittiökaapit. Onneksi ne ovat aika kivat ja tilaa on. Keittiö itse on valtavan kapea ja selän takana on pudotus rappusiin (jotka vievät kylpyhuoneeseen) sillä kaide on vanha ja kauhean matala.
Mutta taas kauneus tulee ensinnä; isosta ikkunasta on vehreä näkymä, puita ja kauniita taloja, kissoja, lintuja sun muuta. Istun keittiössä joskus pikku pallilla (kun olen ruokaa "vahtimassa") ja tuijottelen vain ulos.
Pitääkin täräyttää muutama otos keittiöstämme;-)
Minullakin on tosi pieni keittiö johon ei mahdu edes ruokapöytää, mutta alun nikottelujen jälkeen olen alkanut pitää siitä (vanhat puiset kaapinovet onneksi edelleen paikoillaan). Ja jotenkin siinä aina onnistuu loihtimaan jouluruuat ja muut vaikka työtasoa ja laskutilaa on aina rasittavan vähän.
ReplyDeletePienet keittiöt on sympaattisia ja kodikkaita! :)
Tottapuhuen minullakin on kyllä yksi turkoosi kahviastiasto, jossa on kultareunat...Mutta noin periaatteessa, ei niitä astioita tarvitse niin rutosti olla. Äitini esim ostaa koko ajan lisää astioita, ei voi vastustaa, ja hänen keittiönsä on vuorattu kaapeilla, joissa astioita on niin monissa kerroksissa, että hän kuitenkin käyttää koko ajan niitä samoja, jotka on helpoiten otettavissa esiin. Niitä rumimpia, sillä ei raaski kuulemma käyttää muita. Sanon aina että haudassako meinaat niillä sitten kattaa...ilmeisesti hän odottelee sitä pressaa..No, kullakin on omat juttunsa.
ReplyDeleteJuu tuosta että on jotain "parempia" juttuja mitä säästetään johonkin...paremmille ihmisille, parempiin tilaisuuksiin, emminä tiedä. Mulle käy koko ajan selvemmäksi (iän ja ajan myötä??) että asioista on syytä nauttia nyt - myös itse, eikä ajatella niin että vain vieraat saisivat jonkun erityiskohtelun.."ei munniin väliä oo.."..
ReplyDeleteKeittiöaihe täälläkin, tosiaan! Aika usein muuten käy niin, että aion tehdä postauksen jostain aiheesta, mutta sitten huomaan jonkun toisen jo tehneet niin. Pienet keittiöt ovat tunnelmallisia! Minulla oli muinoin opiskelijayksiössäni vanhassa talossa keittokomero, joka oli todella tehty komeroon. Siinä mahtui seisomaan tasan yksi ihminen. Uuniin ei voinut kurkistaa, sitä varten olisi pitänyt olla seinässä reikä takapuolelle. Meillä on valtavasti kaappi- ja tiskipöytätilaa, mutta kummasti nekin täyttyvät tavarasta a. Kunnioitan minimalismia ja haaveilen siitä, mutta se ei taida meidän perheessä olla kovin ajankohtaista.
ReplyDeleteTamahan olisi mukava haasteena; Kuva keittiostani ;o)
ReplyDelete" Ajat muuttuvat, minä muutun, kehityn? "
Ehka juuri ajan kuluessa, itsensa kypsyessa keittio taidot karttuvat ja osaa karsia olennaiseen - siihen mita tietaa tarvitsensa ja luottaa taitoonsa improvisoida. Moni keittiokaluste sun muu rekvisiitta voidaan mielestani kayttaa moneen eri asiaan.
Mukava yrttitarha!
Lisays:
ReplyDeleteEnsimmaisessa kuvassa luulen bongaavani, ylahyllyn kannun takaa seinakellon? Hassua, miten se loytyy sielta "takaa", toisaalta keittiossa pitaisikin viettaa muvakia, ajattomia hetkia, jolloin ei kelloihin katsota ja minuutteja lasketa. Yhteiseloa hyvan ruuan laiton ja syonnin aarella ;o)