Mies oli työmatkalla Suomessa, ajaa reppana autoamme kotiin juuri nyt jossain Saksan moottoriteillä. Se on 20 tunnin hurautus Tukholmasta Pariisiin, jollei satu staub kohdalle. Mutta, hänpä oli saanut yöpyä mökillä! Oli katsellut tyyntä merta, kuunnellut metsää, lämmittänyt padassa pesuvettä, grillannut pihvin, kenties tervehtinyt ikimäntyjä. Ihan vaan keskellä tavallista viikkoa!
Olen vihreänä kateudesta, sellainen ei ole terveellistä eikä sivistynyttä. Päätin hemmotella itseäni herkullisella vihreällä pikalounaalla, etanoilla valkosipuliyrttivoissa. Uuni päälle, pistäytyminen kulmakaupan pakastelaariin, alakerran leipomosta patonki kainaloon ja kotilot lämpiämään. Vihreäterapiaa makunautintona ainakin, jollen suomalaiseen metsään heti pääsekään. Auttoi vähän.
Lopuksi asettelin pienen vihreän pilkun olkkariin. Pala luontoa kaupungissa, tulipa hyvä mieli. Mieskin palaa viimeistään huomenna, anoppi ja appi matkatavaroinaan...
Mutta onneksi on mökki sisällä. Siis haave mökistä. Minua ainakin rauhoittaa, vaikkei sinne pääsisi. Kaikilla ei ole mökkiä, jonne kaivata, muista se.
ReplyDeleteMatroskin, oikeassa olet! Tämä oli vaan taas näitä viikko yksin lasten kanssa väsyneen äidin valituksia. Ei ollut tarkoitus kuulostaa kiittämättömältä!
ReplyDeleteParasta kateudenhoitoa on sanoa se ääneen! Välillä on oikeus urputtaa, sillä heti sen päälle kaikki näyttää yleensä valoisammalta.
ReplyDeleteAika pienellä sitä pystyy itseään piristämään loppujen lopuksi... Aika ihanaa kuitenkin, kun on tosiaan konkreettinen paikka, mistä haaveilla!
ReplyDelete