Saatuamme kesäpaikan avaimet aloitimme välittömästi tarmokkaan remontin. Ensimmäisenä aamupäivänä muodonmuutoksensa sai kokea tärkein eli pukuhuone, sauna ja pesuhuone kun kelpasivat sellaisenaan. Hikiset ja natisevat aurinkotuolit kaatikselle, myös lemuava ja repaleinen räsymatto mattojen taivaaseen, homeinen muovimatto samalla kädenheilautuksella perään, urakan loppusilaus pullollisella mäntysuopaa ja juuriharjalla. Tunnin kuluttua pääsinkin jo sisustamaan. Taloista löytyi liuta palleja, riittävästi peilejä ja tarkkanäköisen etsiskelyn tuloksena kuusi naulakkoa.
Haalin Hellun kolmesta pikkuruisesta komerosta kaikki tekstilliset henkarit. Ne muistuttavat edesmenneen omistajan vaiheista, vauhdikkaasta taiteilijaelämästä oopperalaulajattarena Euroopan suurilla lavoilla 1930-50 -luvuilla.
Kasattuani pyyhkeet eteisen naulakon päälle totesin tyytyväisenä sisustuksen valmistuneen. Ja kuin itsestään huomasin retron valinneen asuinpaikakseen pienen rantasaunamme. Ja sehän sopii. Tuollainen vaatimaton mökki kantaa tyylinsä ylpeydellä, piristyi ja heräsi eloon, sai kenties vahvistusta pienistä väripilkuistaan. Ympäröivä kangasmetsä tukee värejä, houkuttelee niitä astumaan esiin, olenhan minäkin, minä suuri vihreä!
Kotona Pariisissa. Kovin on hillittyä, harkittua, aseteltua, sievää, urbaania...
Valkoista, valkoista, vitivalkoista...
Sohvalla istuessani en väsy katsomaan valkoisia seiniä, valkoisia kipsikoristeita, valkoisia peiliovia. Kaupungin sekavan hulinan, värikkäiden ihmishahmojen, kymmenien päivittäisten liikennevalojen, yltäkylläiden toripöytien jälkeen on rauhoittavaa olla valkoisen ympäröimänä. Annan silmien levätä, jotta jaksavat taas huomenna nauttia kaupungin uskomattomasta väripaletista!
Minulle kävisi varmasti samoin jos olisi huushollit sekä maalla että kaupungissa, mutta kun on vain yksi kämppä täytyy nämä kaksi väritunnetta yhdistää. Seuraus siitä on värikaaos, kärsin jatkuvasti siitä etten osaa päättää "värilinjaani", toinen puoli minussa haluaa vahvoja värejä, toinen seeisteistä valkoista jonka joukossa muutamia murrettuja harmoonisia sävyjä. Jos onnistun luomaan tuon harmonian, niin jostain tulee aina se p.pitkätossu joka laittaa kaiken ranttaliksi.
ReplyDeleteOn teillä vaan siellä Pariisissa ihanat katot ym. puitteet!
Aivan mahtavan ihanaa kontrastia! Kuolailen noita Pariisin asuntonne vanhoja kauniita detaljeja.
ReplyDeleteTeillä näkyy olevan kahden eri maailman parhaat puolet.
ReplyDeleteVaikka Pariisin asuntossanne onkin huikeat kattoreliefit, sydämeni voittaa kuitenkin uskomattoman suloinen pesuhuoneenne maalla!
Ihania kotrasteja!
ReplyDeleteJa niin, niistä hilloista, itselläkin lasipurkit on lähinnä pastan säilytykseen. En tiedä olisiko sen kahden ihmisen taloudessa vaivan arvoista jos värkkäisi monta tuntia paria purkkia hilloa. Voisihan sitä energiapuuskassa tehdä niistä vaikka pikku lahjoja kavereillekin!
Onpas veikeitä kuvia. Mökki vaikuttaa hilpeältä paikalta. Näin edellisessä postauksessa mainitun leffan elokuvateatterissa, se oli mahtava. Kun lyylit viettävät seuraavan kerran iltaa yhdessä, hanki heille Bollywood-jumppavideo.
ReplyDelete