Wednesday, September 12, 2007

Silloin joskus

Posteljooni toi kivan yllätyksen tänään. Äiti oli laittanut arkeologiset löytönsä tulemaan. Ne muistuttavat ajasta, jolloin vielä keskityin, paneuduin, loin, kehittelin, uskoin taitoihini...


Tilkkumaalaus (17x10cm).


Silkkiaplikaatio (10x20cm).

Tällaista siis vuonna 1995 Helsingissä, taideylioppilaan seikkailuja tekstiilitöissä. Loistavaa inspiraatioita aikomuksilleni. Huomenna, siis huomenna, vihdoinkin huomenna alkavat uuden ajan seikkailut Pariisissa. Lupaan itselleni, että huomenna aloitan.

4 comments:

  1. Hei! Päädyin tänne ihan vahingossa ja huomasin että sinäkin olet 2001 ja 2004 syntyneiden tyttöjen äiti. Niin olen itsekin.
    Oma blogini on toistaiseksi kovin masennuspainotteinen, mutta oli kiva löytää hieman toisenlaista luettavaa.
    Laitan tänne suoran linkin blogistani jos sopii?

    ReplyDelete
  2. Haaste sinulle Blogissani

    ReplyDelete
  3. Todellakin hienoja töitä! Olin samassa tilanteessa pari syksyä takaperin, kun lapsi vihdoin kolme ja puol vuotiaana meni tarhaan, ja minä joka aamu työhuoneelleni. Elin elämää, jota olin aina toivonut, että voisin maalata työkseni ja nyt oli tilaisuus. Mutta kun pääsin työhuoneelleni lusmusin ensimmäiset pari tuntia kahvitellen ja odottaen inspiraatiota. Kun vihdoin pääsin työhöntarttumisvaiheeseen, huomasin että kello olikin jo kohta niin, että lasta pitäisi lähteä hakemaan, joten ei kannattanut enää tosissaan aloittaa. Näin meni päivät, pari ekaa kuukautta. Lopulta sain aikaankin jotain, muutaman maalauksen, johon olin oikein tyytyväinen. Ja nyt kun olen taas opetyössä, ikävöin noita päiviä ja IHMETTELEN miksen käyttänyt niitä tehokkaammin, tai miksi turhaan stressasin ajelehtimisesta, olisin sitten vain hyvällä omallatunnolla nauttinut siitäkin.Kyllä tulosta syntyy ajallaan, kun vähän malttaa odottaa, se on tietysti asia erikseen jos jokin deadline hönkii niskassa...Hyviä taiteiluhetkiä!

    ReplyDelete