Erityisen tärkeässä osassa ovat nuo Hellusta löytyneet kirjavat pyyhkeet. Jo olemassa olollaan ne muistuttavat menneestä, kuivuvina pyykkeinä kertovat lähipäivien temmellyksestä ja kotiäidin pyykkäysahkeroinnista, leppoisasti roikkuvina lempeästä kesäsäästä. Maisema ympärillä tuo luonnon ja rauhan mieleen, toimii oikeastaan vain kultaisena raamina sekä antaa kontrastin suurkaupungin hässäkälle.
Kuivuvat pyykit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Kuinka kauniisti ne tuulessa tanssivatkaan. Elokuun kuluessa halusin jatkuvasti riiputtaa narulla jotain. Tuuliviirinä, tehdyn työn julistuksena, riemuliputuksena. Aamulla vain vilkaisu narulle ja tiesi miten pukeutua. Onko rock vai Debussy?
Ja sisustuselementtinä. Puutarhan olessa mustikka- ja puolukkavarvukkoa, tattimättäitä, muurahaisleijonahietikkoa, on turha ruveta kylvämään kehäkukkia. Sen sijaan ajattelin ensi kesänä viritellä enemmänkin naruja ympäri tonttia, joille voin ripustaa uusia väripenkkejä viikottain, mielialan mukaan. Metsän sisustus luettaneen uusiin harrastuksiini?
Tuosta ei sielunmaisema enää parane! Minäkin harrastan maisemointia pyykkinarujen avulla, vaikka toinen fynktio onkin lakanarivistön antama näkösuoja uteliaita vastaan.
ReplyDeleteAi mikä kesäpaikka veden äärellä.
ReplyDeleteJuuri tällaisen paikan perheeni myös haluaisi löytää. Ihanaa että löysitte kesäpaikan.
Åh, de här tre bilderna är så fantastiskt fina, mmm.
ReplyDeleteTack för svar om rävgodisarna :)