Elossa, sivistyksen äärellä

Miten kului tyypillinen lapsuuteni kesä? Aurinkoa, hyttysenpuremia, paljon ihmisiä, useita vuoteita - siis paljon leirielämää. Partioleiri, musiikkileiri, seurakunnan leiri, luontoleiri tädin mökillä, kansainvälinen lastenleiri. Bromarv, Porvoo, Juva, Loppi, Tuusula, Posio, Hampuri...

Ja aikuisuuteni kesä, tarkalleen kesä 2007? Paratiisileiri, toimintaterapialeiri, parisuhdeleiri, kädentaitoleiri, ylenykkönenradioleiri, luontoleiri, kuurausleiri, aarteenetsintäleiri. Porvoo, Borgå, Porvoo, Borgå, Porvoo...


Kävipä nähkääs niin, vastoin todennäköisyyttä, että löysimme MÖKIN! Kolme vuotta on ollut haussa punamullattu mummonmökki kalliolla. Löysimme kuitenkin jotain jota emme edes ymmärtäneet etsiä: pariskunnan Hellu (s.1951 os. Villa Helena)) & Håkan (s. 1988, ent. Honkarakenne). He ovat vaatimattomia, merituulessa viihtyviä, originaalikuntoisia kesätaloja. Kantovesi, ulkohuussi, kangasmetsäpuutarha, hiekkaranta, neliöitä yhteensä 65 ja sauna. Aivan uskomatonta ja ihanaa. Vain netti puuttuu... Huikea määrä mäntysuopaa on kulunut huonekaluja kuuratessa, jopa niin etteivät piirongin laatikot mene enää kiinni, tekevälle sattuu.


Myöskin ennalta suunnittelemattomasti meille siunaantui tilaisuus mieheni kanssa viikon kahdenkeskeiseen parisuhdelomaan. Olipa mukavaa puhua ja puuhastella yhdessä ensimmäistä kertaa oikein putkeen useamman päivän ajan elämästä, unelmista, menneistä, tunteista. Lorvimme aamuisin vaikka väenväkisin sängyssä kymmeneen, pidimme lakisääteiset välitunnit, iltasella mies grillasi pihvejä, kuuntelimme hepokattien siritystä. Ja tässä mainittakoon ja tunnustettakoon aivan julkisesti, ettei yhtäkään tytärtä ollut kertaakaan ikävä koko viikon aikana!


Opin myös kesän kuluessa itsestäni lisää. En ehkä kovin yllätyksellistä tai uutta, mutta vanhat epäilykset vahvistuivat: Olen rojumaterialisti ja ylpeä siitä! Rakastan, ihannoin, kohtelen melkein paremmin kuin lapsiani noita vanhoja tuoleja, vateja, petroolilamppuja, paperinarumyttyjä, peltirasioita, pyyheliinoja, pyykkinaruja, polkupyöriä. Ja niitä kaikkia oli Hellu pullollaan. Voi mikä Onnela. Ja näistä elämyksistä lisää tulevissa postauksissa.

Huomenna lennättää ytävämme Finnair meidät kotiin Pariisiin, ylihuomenna alkaa lasten koulu, minulla ensimmäiset tunnit kuvista ja kässää nuorisolle maanantaina. Keskimmäiseni, Alva, jo totesikin viime viikolla, että hänellä on niin ikävä kotiin Pariisiin, mutta siellä on taas ikävä tänne kotimaahan...