Vilijonkka väsyneenä perhelomailun tuoksintaan: "Huomenna haluan tehdä postauksen."
Johon mies iltasatulukunsa innoittamana: "Joo, tee jotain taiteellista jota Hanna Kattilakoski (Heinähatun ja Vilttitossun äiti) voi fanittaa!"
Tästä keskustelunpätkästä on kulunut reippaasti yli viikko. Menin täysin lukkoon, luovuuteni rippeet vilahtivat hyttysverkon läpi vanhan kaupungin mukulakiville. Kunnes tajusin, etteihän tämä mikään tilausravintola ole, naputtelen mitä huvittaa, lukekoot ketä kiinnostaa. Eilen julistin perheeseen blogirauhan, jonka turvin saa kommentoida, muttei esittää pyyntöjä eikä ehdotuksia! Tämä on Vilijonkan yksityisomaisuutta.
Toisinaan olen kovin itsekäs, sitten taas anteliaan jaksavainen. Kylmyys pistäytyy väsyneenä kylään, aamulla hellyys valtaa koko sydämen. Riehakkaana ja tomerana emäntänä hoidan isotkin kutsut, mutta rauhalliset teehetket ovat myös lähellä sydäntä. Miltä näyttävät kaksi eri minää? Silmänräpäyksessä muutun toiseksi, joskus melkein tuntemattomaksi. Entäpä yhden silmän jäädessä kiinni? Aika paljon muutun, totuutta paljon mukana.
Niin, tässä Hanna Kattilakoskelle fanitettavaa, seuraava näyttely syksyllä Pariisissa...
Tuesday, July 31, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Entä jos fanittaa Hanna Kattilakoskea?
ReplyDeleteMusta Hanna on ihanan riipaiseva hahmo kaikessa tohotuksessaan. Kohta, jossa Hanna tunnustaa että, "haluaisi jäädä ruoan jälkeen keskustelemaan, mutta kaikki muut nousevat kuin pyhä pyry pöydästä", naurattaa minua aina.
Hannaan voi varmaan moni kotiäiti/ansioäiti-yhdistelmää pohtiva samaistua. "Minusta tulee Knapperware-konsulentti. Minäkin haluan kokea tavallisen naisen elämää." (Lainaukset Heinähattu, Vilttitossu ja Vaari)
Toki olen samaa mieltä itse postauksen kanssa, yllätyin täysin siitä, miten epäspontaaniksi ja suorittavaksi blogaus
helposti muuttuu.
Kiva palata taas nettivapaalta vyöhykkeeltä (=mökiltä) lukemaan tuttuja blogeja. Alkoi tehdä mieli siivota leikkimökkiä. Meillä, siis lapsillani, olisi mummolassa 2-kerroksinen mökki. Kirppislöytösi olivat aivan ihania. Minulla on sama kahvipurkki.
ReplyDeleteKiva palata taas nettivapaalta vyöhykkeeltä (=mökiltä) lukemaan tuttuja blogeja. Alkoi tehdä mieli siivota leikkimökkiä. Meillä, siis lapsillani, olisi mummolassa 2-kerroksinen mökki. Kirppislöytösi olivat aivan ihania. Minulla on sama kahvipurkki.
ReplyDeleteIhan sama mitä naputtelet, minua kiinnostaa enemmän tai vähemmän filosofiset ajatuksesi, luovat ja tarkkanäköiset huomiosi, visuaalista puolta unohtamatta. Pysyn kuulolla!
ReplyDeleteEi stressata postauksista!
Pidä vain pintasi. Sinulla on itselläsikin riittävästi näkökulmaa postauksillesi :-)
ReplyDeleteOikein hyvää kesää koko perheelle!
Kiitos kannustuksesta, ystävät! Ja ihan oikeastihan se olisi jopa hauskaa jos H. Kattilakoski fanittaisi, mutta kun idea tuli "tuon miehen" suusta omien sormien naputtelun sijaan. Herkkiä ollaan, me ihmiset.
ReplyDeleteKiitos kommentistasi blogillani!
ReplyDeleteMukavaa lukea taiteilevan aitin puuhia, katsella kuviasi!
Virtuaali terkut taalta!
You Rock!
ReplyDeleteKaypas vilkaisemassa taman paivaista postaustani!
Missa Vilijonkka piileskelee...? Parhaimmat synttarionnittelut Vilijonkalle, toivottelee toinen synttarisankari taalta Hanoista.
ReplyDelete