1) Vuosi vuodelta käsialani käy epäselvemmäksi, epätasaisemmaksi, kaiken kaikkiaan epäilyttävämmäksi. Enpä toivo kenenkään tutkijan sitä sen kummemmin analysoivan, voisin vaikka paljastua. Toisinaan itseäkin naurattaa sekä kummastuttaa, että olen jopa opettanut kalligrafiaa ammattikoulussa!
2) Suorastaan rakastan kirpputoreja. Suosikkejani ovat Pariisissa Porte de Vannes ja Porvoossa Samaria sekä Vallen ranta-aitta. Tuon emalipytyn löysin tänään Samariasta, aito Made in China.3) Tänään alkoi kotiäidin vuosiloma, neljä vuorokautta ilman perhettä! Ensiksi nukuin kolme tuntia univelkoja pois, sitten kiertelin kaupungin kirpparit, söin lounasta (muille jo päivällistä) etanaravintola Timbaalissa suunnitellen samalla tätä postausta. Onnekseni olin salin ainoa asiakas, vallitsi ihana rauha sekä hiljaisuus, ei edes taustamusiikkia. Rentoutuneena ja kylläisenä palasin kotiin ensimmäisen vapaapäivän muuttuessa illaksi. Tällaisen päivän olen ansainnut!
4) Juuri tänään hullaannuin kitchiin (mitenköhän se kirjoitetaan?) - aitoon muoviin, suuressa tehtaassa hieman laimealla värillä valmistettuun krääsään. Se kerta kaikkiaan saa mielikuvituksen lentämään. Haistan, maistan ja sormenpäissäni tunnen tämän suloisen pölyisen tunnelman .5) Käytän mielläni löysiä vaatteita. Paidanhelmat saavat hulmuta, huivit roikkua, housutkin lököttää. Mutta ärsyttää kun aina joku on urkkimassa, että oletkos raskaana! Suomessa kun kaikkien ei raskaana olevien pitäisi ilmeisesti pukeutua piukkoihin farkkuihin ja napatoppiin. En suostu.
6) Persoonallisin kohta minussa ovat jalkateräni. Muhkuraiset ja murtuneet, kiemuraiset ja kömpelöt. Mutta kivaa on niiden kanssa vaellella, tulevaisuudessa toivoisin pidempiä retkiä, jopa seikkailuiksi laskettavia kulkuja.7) Pääkoppani prosessoi kovasti jotain. Nyt on jälleen aika valita tie, kuopuksen täyttäessä kolme vapaudun miettimään enemmän kulkuni suuntaa. Kuopus on onnistunut tyhjentämään elämänriemullaan ja kokeilunhalullaan minut melko kuiviin, mutta syksystä saa hän käyttää energiansa tarhatäteihin. Ja minä jatkan "uraani" tyhjältä pöydältä, hyvä niin!
Hauska kyssäri ja upeasti kuvitettu. Tuo valon ja varjon leikki on mainio.
ReplyDeleteKatselin että minunkos jalkani siinä..ovat samaa mallia, nääs.
ReplyDeleteHieno postaus, josta tunnistin paljon itseäni. Viimeisen kohdan tunnelmissa olin tasan kaksi vuotta sitten, houkuttelevan "tyhjän pöydän" ääressä, ja kas, huomaan olevani yhä siinä. Mutta mikäs kiire tässä on, uskon, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Sanon aina miehellenikin jollen näytä tekevän mitään, että prosessoin koko ajan pääni sisällä, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne.
ReplyDeleteHihiii, hauska tuo sinun kuvauksesi jaloistasi. Jalat muotiin! Mita muhkuraisemmat, polkuja selvasti kulkeneet ja elamaa nahneet, sita parempi!! Vaikka ovat pienen vastasyntyneenkin pikkuiset, punaiset ja sileat jalanpohjat niin ii-ihanat...
ReplyDelete