Ehei, hienointa on ollut se syyhyttävä tunne sormissani nähtyäni talomme varastonoven. Mikä namupala, ah mitkä roikkuvat herkkurepaleet, kuinka se onkaan kypsynyt talven kuluessa.
Kellarista pikaisesti kaavin ja puhallin soimaan. Tämä on sitä lomaa! Tätä en Pariisissa pääse kokemaan, palaneen maalin tuoksua vaatteissa, pieniä kipinäpoltteluita jalkapöydillä, ranne jo hieman väsyneenä himon vallassa pakko jatkaa pitkälle yöhön. Mikä voiton tunne odottikaan minua kaiken maalin lojuessa lattialla. Lomakoneessa ei voinut toivoa oviremppaa, golfit ja tennikset ehkä tiedusteltiin, mutta enhän minä nyt niin hullu ole, että moisiin ryhtyisin! Urheiluväki kyllä muistetaan, mutta entäpä me käsien kautta elävät lomailijat, mistä löytyisi sekä valmiit ateriat että remppaa ja vielä aurinkoakin?
Heh, mulla on tuo sama perversio. Älä mene San Remoon, en ole käynyt, mutta italialaisen ystäväni(järkevä, kulttuuriorjentoitunut)mukaan vihon viimeisimpiä paikkoja, siis muovi-ihmisten jytkemesta kai... Biarritzistä en tiedä, kuullostaa ihan houkuttelevalta. Taidan mennä itsekin matkakoneeseen jahka ehdin. Perversio tämäkin, vähän sama kuin naistenlehden pöhkötestit, joskus pitää haluta tietää mitä mieltä ne ovat ja sitten haistattaa pitkät.
ReplyDeleteAsiaahan sinä taas.
ReplyDeleteMinä matkustan elokuussa Suomeen ja suurin odotukseni on päästä oppimaan (uudelleen) villasukan kutominen. Teen myön villatakin reissun ainana.
Vanhemmillani ei ole valitettavasti enää mökkiä. Ennen siellä pääsi raapimaan maalia ja maalaamaan uutta jne. mielin määrin.