Keltaisen mökkerön tarina

Kolme vuotta sitten pihalle muutti leikkimökki. Mies oli jo vuosia sitten aloittanut mökinrakentamisen (kyllähän kunnon isä rakentaa omakätisesti tyttärelleen unelmien leikkimökin), mutta se ei koskaan edennyt perustuksia pidemmälle. Nyt mies oli muuttanut jo Pariisiin ja Vilijonkkaa kauhistutti edessä oleva yksinhuoltajakevät ja -kesä 6- ja 3-vuotiaiden sekä suuren vatsansa kanssa. Miten saisi lapset viihtymään pihassa, miten pääsisi itse mahdollisimman vähällä niin että kaikilla kuitenkin olisi kohtuullista? Ja niin surffasi V. päivän netissä ja seuraavalla viikolla ilmestyi kuorma-auto pihaan ja mökki valahti suloisesti heinikkoon.

Toisinaan mökki saa olla oman onnensa nojassa useita päiviä ja sitten syntyy taas projekti. Muutama päivä sitten oli suursiivous. Parhaat ystävykset tyhjensivät talon, kuurasivat huonekalut, puursivat ja huhkivat kauniissa kesäpäivässä useamman tunnin.

9-vuotiaat ovat jo niin uskomattoman järkeviä. Järjestystä ja huolellisuutta riittää ja suista pulppusi jatkuvasti juttua.

Myös pikkusisarien täytyi päästä osallistumaan. He ottivat tehtäväkseen huonekalujen ripustamisen tuulettumaan! Kuinka ihmeessä ei äidille itselleen ole koskaan juolahtanut mieleen, että nekin tarvitsevat toisinaan raikasta tuulenvirettä ja auringonpaistetta. Vilijonkka vain korjasin asentoaan mukavammaksi puutarhatuolissaan ja uppoutui jälleen Mma Ramotswen seikkailuihin kaukaisessa Botswanassa. Ehkä syksystä Vilijonkka aloittaa Pariisin uuden muotivillityksen, huonekalujen tuulettamisen. Katsokaapa tarkkaan parvekkeille!