Puolisen viikkoa lomaa jäljellä, ajatukset alkavat vähitellen palata kotikonnuille Kiinaan. Jotain sieltä onneksi kaipaankin:
-sattumanvaraisuutta, kaikessa
-tulisia makuja
-värikkyyttä, koristeiden runsautta
-sekavuutta, jonka keskellä tunnen itseni upean organisoiduksi
-valoa, josta tiedän päivän alkaneen
Kaikella siis puolensa. Jopa Kiinalla, vaikka Hesarissa taas tänään kovin mollattiin.
Tuesday, January 4, 2011
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Heräsin juuri, ja ilahduin lukiessani listasi. Allekirjoitan itsekin jokaikisen. Eka kohta kaikkein osuvimpana! :)
ReplyDeleteKuvat kauniita ja Chilia minakin aina kaipaan. Inhoan suomalaisia jouluruokia (saako sen sanoa aaneen?) ja odotan kiinalaisen uuden vuoden ruokia paljon enemman. Kylla seitsemassa vuodessa makuaisti on muuttunut niin paljon etta ilman chilia ei voi elaa;-)
ReplyDeletesc, varmaan tämä pätisi myös jos asuisin siellä! Kiitos kun jätit kommentin, en ollutkaan muistanut käydä kurkkimassa kuulumisiasi vähään aikaan. Ja kas, kuvista näkyi yksi tuttukin, tai oikeammin entisten opettajieni tytär... Ei Suomi ole mikään maa, se on kerho jonne ei voi piiloutua tai kadota. Aasiassa asiat hieman toisin.
ReplyDeleteAurinko, tulisuus on ihmeellinen energianlähde. Siitä saa potkua pitkään. Suomalaisiin jouluruokiin saa onneksi edes hieman vauhtia lisäämällä oikein vahvaa sinappia, mutta kyllä ne aika mälsiä minustakin ovat. Suomalaisittain turvallisen mielikuvituksettomia. Sopivat tänne, mutten laittaisi Aasiassa.
Bonny pictures...No wonder you miss smells,tastes even chaos...
ReplyDeleteAbout Xmas food... luckily estonian Xmas food has bit more tastes- verimakkara ja hapankaali...proper very strong sinappi...
tasta nyt tuli tuhma ajatus mieleen, onko suomalainen kuin lanttulaatikko? ei tarvitse vastata.
ReplyDeleteSuomalaiset jouluruoat - niiden alkuperä juhlaruoiksi taitaa juontaa juurensa aikaan, jolloin vain rikkailla oli varaa taotuttaa läkkipellistä lantuille ja muille syksystä säilyneille juureksille laatikoita paistamisastioiksi.
ReplyDeleteHella-Stella, kiitos kommetista - ilmeisesti ymmärrät suomea? Hapankaali on minulle vielä opettelun alainen ruokalaji. Ja sehän varmaan juontaa juurensa lapsuudenkotiin, jossa sitä ei syöty eli en tottunut makuun jo lapsena. Eikös sitä syödä Saksassakin paljon makkaran seurana. Näin se Eesti on lähempänä kEski-Eurooppaa kuin Suomi.
ReplyDeleteAurinko, musta suomalainen on enemmän perunalaatikko, pikkasen imelletty, aika hailakka pinnasta. Aika rehellinen ja selkeä, lanttulaatikon ollessa minusta hieman juoni.
Anonyymi, mielenkiintoista! Meidän suvussa ei varmaan muinoin tämän tiedon perusteella laatikoita tehtykään...