Ensimmäisen vuorokauden kommellukset pähkinänkuoressa:
Lentokoneessa saimme suggestopedisen venäjänkurssin. Jäin ihmettelemään, kuinka jo keski-ikäisellä pariskunnalla voi riittää kiihkeätä keskusteltavaa koko yöksi? Ollako ärsyyntynyt vai kateellinen? Molemmat pahasta.
Kodista oli selvästikin pidetty hyvää huolta, sillä ulko-ovi oli kaksinkertaisessa lukossa. Pieni ongelma olikin siinä, että meillä oli avain vain toiseen niistä. Sattumalta kotiapulainen oli avaimineen lähistöllä, joten pääsimme sisälle kohtuullisen nopeasti.
Avainta odotellessa köpsöttelimme klubitalolle lämpimään, kuopuksella pehmokilpikonnansa sekä "unitäkkinsä" kainalossa. Perille 150 metrin päähän saavuttuamme huomaa kuopus tiputtaneensa täkin. Mutta eihän sitä enää löytynyt, lienee päätynyt saman tien roskana siivoojan sammioon, rakas repaleinen täkki. Lapsiperheen perustappioita. Jo lentokoneeseen jääneen elektroniikkapelin lisäksi. Sen takaisin saamisessa on sentään vielä toiveita.
Loman aikana heinäsirkkani oli vaihtanut äänialaansa, väriään ja hengailutyyliään kummasti. Tunnustus tulikin heti tänään kotiapulaisen saavuttua töihin. Vanha oli kas kuollut ja paniikissa oli ayi lähettänyt kuskin ostamaan uutta. Eipä siinä muuten mitään, mutta olisin ehkä toivonut minun mielipiteen odottamista, kenties olisin jopa halunnut valita sirittäjäni itse. Jotenkin on myös hieman ylitseampuvaa ajaa 35 kilometriä suuntaansa eläintorille ostamaan vain ja ainoastaan yhtä euron hintaista heinäsirkkaa... Tai voihan tuon asian ajatella toisinkin?
Muuta valitettavaa en nyt keksi, vaikka kuinka yritän. Joten seuraavaksi voinkin keskittyä lopun päivää tähän ihanaan valoon!
Voi miten harmi, että rakas täkki jäi matkalle. Totta tosiaan, ne on noita perustappioita, kun kaikenlaista nyyttiä on kaikilla reissussa kannettavana. Meillä jäi pikkuisen leppisreppu matkan varrelle, sitäkin on surtu.
ReplyDeleteIhanaa kiinanelämää 2011!
Tervetuloa kotiin! On ollut mielenkiintoista seurata joulun ajan teidän seikkailuja ja pähkäilyjäkin. Hyvät ystävät asuvat Thaimaassa ja aina lomilla pohtivat, joko kotiSuomeen vai ei...
ReplyDeleteKameleontti pihassa, ihmeen vähällä surulla täkistä luopuminen on mennyt. Kilpikonna onneksi on jäljellä, ja ne 28 muuta pehmoa... Ja pelilaitekin on jäljitetty, joten kohti uusia seikkailuja vaan!
ReplyDeletePeurankello, onneksi pohdintojen väliin mahtuu ihan tyyniäkin hetkiä. On hieman turhan rankkaa tämä ikuinen vatvominen.
Minusta kateus ei ole välttämättä aina pahasta. Se voi synnyttää halun tavoitella samaa, ja jos tavoiteltava asia on vaikkapa tuollainen mainitsemasi, mikäs sen hienompaa.
ReplyDeleteKotisirkka! :)) Luin nuorena Anaïs Ninin tuotannon useampaankin otteeseen ja minusta oli niin hellyyttävää, kun hänellä oli kotisirkka lemmikkinä. Nyt lapseni alkavat lähestyä sitä ikää, kun lemmikkieläimet alkavat kiinnostaa. Vein esikoiseni eläinkauppaan ja hehkutin kovasti sirkkojen hienoutta. Maksoivatkin vain euron kappale. Myyjä empi ja sanoi, että niiden elinikä on maksimissaan kaksi viikkoa. Ovat kuulemma tarkoitettu käärmeiden ja liskojen ravinnoksi!
ReplyDeleteTämä sinun vihreä ihanuutesi on kyllä ihan toista maata kokonsa ja värinsä puolesta. :)