Puolisen vuotta sitten paljasti lähikaupan myymälänhoitajalle varkaan, mitäpä muutakaan olisin voinut tehdä vahingossa kaiken nähtyäni. Ja olisihan se ollut noloa varkallekin kävellä kadulle hammastahnalootat kalsareissa pullottaen. Siitä lähtien on myyjä säännöllisin väliajoin lykännyt ovenpielessä ostoskassiini päälimmäiseksi pussillisen omenoita tai kuten eilen, laatikollisen mansikoita olantaputuksen ja hyvin leveän hymyn lisäksi!
Lisäksi maisemaan on ilmestynyt punaisia palluroita. Alueemme kimaltelevat joulukoristeet ovat vaihtuneet kiinalaisen uuden vuoden lyhtyihin. Juuri tällaista piristystä tähän ruskeaan tarvittiinkin. Ehkä illemmalla ripustan kodin ulko-oviin punaiset nyöripunokset, luonnollisesti hirviön karkottamiseksi!
Niin siellä on tulossa taas se aika vuodesta...
ReplyDeleteMeinasin just omaan blogiini kommentoida kun muistit etten tykkää raidoista että sinähän se et tykännyt punaisesta :)
Just tuollaiset arkimukavat jutut, kuten kaupantätin hymy ja yllärimansikat - ne jäävät mieleen. Suomessa kohtaan sitä harvoin, ja jos niin käy (kerran lapseni sai kahvilassa tiskin alta ison suklaanamun:)niin se jää mieleen. Tuon sulkaankin antoi kroatialainen kahvilayrittäjä, joka on menestynyt erinomaisesti, liekö syy juuri tuossa asenteessa ja palvelussa!
ReplyDeleteHaa, vasikoinnista oli siis hyötyä!
ReplyDeleteMerja, en niin! Mutta täällä se on jotenkin nieltävä, punaista kun paikka pullollaan. Ja ihan oikeasti, kyllähän tuollaiset koristeläiskät harmaanruskeaa maisemaa piristää, tykkäsipä väristä vai ei.
ReplyDeletePeurankello, asenne, yksityisyrittäjälle aika merkittävä osa menestystä arvelisin. Ja varmasti tämäkin myymälänhoitaja viihtyy työssään hyvin kun on jatkuvasti iloinen ja avulias. Jos olisi tympeä tyyppi, hm, saattaisipa olla etten olisi mitään vinkannut itselleni kielimuuriin vedoten.
Piilomaja, hyötyä oli, melkein liiaksikin. Ihan kohta jo nolottaa nuo lahjat, vaikka ihanaahan tuollainen on!
Sullakin tänään punaista :))
ReplyDeleteVaan mikä ihme on tuo ekan ja vikan kuvan hökötys?? :)
Hienolta näyttää punainen tuon harmauden keskellä.
ReplyDeleteminakin inhoan punaista mutta joskus tulee sekin kausi. koskaan en tee joulusiivousta mutta nain seitseman ja puolen vuoden jalkeen olen alkanut tehda kiinalaisen uuden vuoden siivousta. tiedatko miten ja koska se tehdaan?
ReplyDeleteMizyéna, jep, punainen päivä. Hökötykset ovat katulamppuja, aika mauttomia sellaisia, ainakin ollakseen Kiinassa. Mutta tämä meidän alue onkin yhtä tyylien karnevaalia: talot ovat joko kiinalais-, meksikolais- tai amerikkalaisvaikutteisia. Ja klubitalo se vasta varsinainen linnake onkin, pylväineen ja kolme metriä halkaisijaltaan olevine kristallikruunuineen. Absurdia kaikki, mutta ihmeesti siihenkin tottuu. Mutten pidä.
ReplyDeletePikkujutut, niin näyttää.
Aurinko, hyvää uutta vuotta! Vaan eipä ole minulla aavistustakaan moisesta siivouksesta. Eikä ole ayikaan uskaltanut asiasta mainita, varmaan hommien pelossa. Kerro!
se on tarkkaa touhua. googlaa. miten se menikaan. hmm. kaikki paikat pitaa siivota se on selva mutta on myos tarkkaa miten moppia kaytetaan. aloiteaan keskelta huonetta ja mopataan vanha vuosi ovesta ulos. sitten uutena vuotena et saa kokata, mopata hyvaa henkea pois. siina oli jotain rajoituksia koska saat taas siivota tai vaihtaa imurin pussin. hiuksia ei saa pesta uutena vuotena, hiukset pitaa pesta uuden vuoden aattona. jne. nama on hauskoja, googlaapa. me pidetaan ikkunat auki aattona, etta vanha vuosi paasee ulos;-)
ReplyDeleteKaunis tuo ylin punainen! Hienoa että kauppias arvostaa tekoasi noin suuresti. Ja mikäs siinä, teit aivan oikein. Todella kannustavaa käytöstä jota joskus tänne Suomeenkin toivoisi. Tänään ihmettelin vaatekaupassa että miksi kahdessa samanlaisessa vaatteessa oli aivan eri hinta. (arvelin virheeksi ja kysyin myyjältä, koska olin kiinnostunut vaatteesta.) Vastaus veti sanattomaksi; "ei kuulu sulle"... Kaikkea sitä...
ReplyDeleteOijoi tuota edellisen postauksen ekan kuvan tunnelmaa!
ReplyDeleteTuo Kiinan punainen on kyllä mulle hankala väri. Ei vaan mahdu silmään.
Mukavaa, kun sulla oli piristävä opetuskeikka! Minä koulutin aikanaan tosi paljon ja rakastin sitä hommaa. Joskus oikein sydämestä kivistää, kun en ole täällä löytänyt väylää sille hommalle...Muistan aina, miten mahtavalle tuntui koulutusrupeaman jälkeen, kun oli väsynyt ja kaikkensa antanut, mutta toisaalta pursusi positiivista energiaa.
Lempi Sveitsistä
Ihana lukea sinun viime aikaisista "seikkailuistasi" :-)
ReplyDeleteTaidanpa ripustaa minäkin punaisen paperilyhdyn kotiimme Kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi.
Ehtiihän tuota siivousta tehdä tahi olla tekemäti, eihän tässä "Jäniksen" selässä olla, vaikka se minunkin "vuoteni" on.
ReplyDelete