Koristemyyjät olivat ilmestyneet vihannestorin laidalle. Punaista pursuilevaa myyntipöytää oli markkina-alueella taatusti 50 metriä. Ei täältä ainakaan tavara heti kesken lopu. Minä taisin saada yliannostuksen krääsästä ja punaisesta jo nyt, kun sormet ihan itsestään säätivät kuvien väriskaalan antiikkisen haaleaksi.
Jotain sentään ostin kotiin, ettei käy köpelösti henkien kanssa. Yhdellä ainoalla myyjällä oli suosikkejani, perinteisiä ohuesta punaisesta paperista leikattuja ovenkarmiin ripustettavia koristeita. Vielä kaksi vuotta sitten niitä myytiin useammassakin kojussa, mutta nyt enää yhdessä. Ovat muista ilmeisesti vanhanaikaisia, minusta herkkiä ja kauniita. Myyjä jaksoi viimasta, pakkasesta ja jäätyvistä sormista huolimatta niitä minulle irrotella.
Juhla kuin juhla, tuo arvoa elämään, antaa hyvän syyn hymyillä. Tykkään, vaikken ehkä usko.
Ihanan väriset kuvat!!
ReplyDeletetänä vuonna oli tarkoitus tulla Kiinaan uudeksi vuodeksi, valitettavasti en ehdi. upea tunnelma kuvissa, kiitos muuten loistavasta blogista joka auttaa pahimpaan Kiinan ikävöintiin!
ReplyDeleteKivat värisävyt näissä kuvissa!
ReplyDeleteUpeita kuvia! Itse olin viime vuonna uuden vuoden aikaan matkustamassa, joten juhlinta jai vahan ohitse kun istuin junassa. Mutta tana vuonna sitten kunnolla taalla omassa Kiinan kodissa. Ostettiin aikalailla koristeita eilen poikaystavan kanssa, jopa 50 yuania saatiin tuhlattua niihin.
ReplyDeleteminakaan en muista koristeista mutta ne paperileikkaukset ovat hienoja. nyt vaan olen jattanyt niin viimetippaan etta en edes halua menna chinatowniin.
ReplyDeletepaperilyhdyt ovat myos hienoja ja ne silkkilamput,kunhan ei ole kiinanpunaisia. olen yrittanyt kerata erilaisia muistoksi naista vuosista. ja vastaus kysymykseen; en ole jaksanut blogata.