Yöllä havahduin siritykseen - hiuksissani. Sieltä heinäsirkka hypähti käsivarteni kautta lattialle ja jatkoi soitteluaan. Vasta äsken sain sen pelastettua takaisin varvikkoon, tuhansien kaltaistensa joukkoon. Tsir tsir... tsir... tsir tsir...
----
Tiesittekö perhoslääkärin parantavan ja operoivan perhosia. Näin on, kuopus kertoi.
----
Aamulla herätessäni näin sen kirkkaana edessäni: tulevaisuuden, idean jota kohti taas mennä, syyn tarmokkaasti kulkea. Ihanaa kun hetkeksi pääsin epätietoisuuden tunteesta eroon. Harvemmin nämä valaistumiset kuukausitolkulla kestävät, mutta tuovat kummasti iloa juuri tähän päivään. Joten nautin tässä ja nyt!
Carpe diem, hetkeen tarttumista, nauti siitä! ps. ihastuttavat kuvat taas!
ReplyDeleteKaunista ja kaikkea ihanaa huomisellekin!
ReplyDeleteaivan siis ihanat kuvat ... sirkka varmaan etsi sitä heinikkoa...
ReplyDeleteOnnea "tietoisuudelle". Minä en ehdi edes ajattelemaan yhtä päivää pidemmälle. Tahtoisin jo niin maalata ja kirjoittaa ja puuhata "töitäni", mutta vielä ei tilaisuuksia.
ReplyDeleteTuo leppis on iihmeen kaunis otus. Oli myös rintakorunani hetken eilen.
Ihanat kuvat!
ReplyDeleteTiesitkö, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen vähemmän hän enää erottaa mm. sirkkojen siritystä, lopulta ollenkaan..
Joten ehdottomasti: Carpe diem!
Minunkin sisälläni läikähti, kun kerroit että hetkeksi löytyi aas visio mitä kohti ponnistaa. Itse olen vähän välitilassa -fiiliksellä.
ReplyDeleteMiten herkkä leppiskuva! Kiitos kesäisistä Suomi-tunnelmista. Miehenikin käy kurkkimassa kuviasi vaikkei tekstiä ymmärrä - olet suosikkiblogeissamme.
ReplyDelete