Hieman hassua myöntää, mutten koskaan ole erityisemmin unelmoinut Vatikaaniin pääsystä. Vaikka katolinen usko on ollut minua keskivertosuomalaista lähempänä, kasvoinhan katolisten nunnien päiväkodissa ja myöhemmin olin muutaman vuoden katolisen papin ikonimaalausopissa. Lisäksi opintoihin kuuluneet kymmenet taidehistorian luennot M. Angelon taiteesta. Mutta niin siinä siis kävi, että tänään vaelsin Vatikaaniin, kahlasin kirjot ja museot läpi. Niska kenossa ja sydän läpättäen tuijotin taidehistorian helmiä, välillä taas lähes kadotin ( vai unohdinko) seurani mosaiikkilattioita tutkiessani.
Emmekä olleet paikalla taaskaan yksin, ehei. Selvisin yli kolmen tunnin kuumasta ja elämyksellisestä rupeamasta sairastumatta Firenzen syndroomaan... mutta oikeastaan olen sanaton. Ihmeellinen paikka.
Juuri ennen maailman pienimmästä valtiosta poistumista soi se vierailijoille pientä hilpeyttä: sveitsiläiskaartin nuoret urhot veikeissä design asuissaan poseeraamassa sekä tietenkin postin. Lähetimme kullekin tyttärelle oman postikortin, ihan kohtuullista, eikö vain?
Voi,voi,voi,voi miten kaunista ja hiukka kateellinen olen. Olisin tuolla varmasti aivan ekstaasissa! <3
ReplyDeleteMoi Äiti! Täällä esikoinen. Näin netissä en pistä nimeäni mutta silti. Kiitos että saan postikortin! On varmasti aika kuuma tollaisessa vahdin puvussa. Niin ja minua kyllä hävettäisi miltä näyttäisin.... ei ihan muodikas kylläkään. Ihan historialliselta kyllä näyttää, totta tosiaan Jos minä menisin Roomaan en ehkä kävisi kuin muutamassa tuollaisessa paikassa, enemmänkin olisin Italialaisissa designvaatekaupoissa hehe. Kivaa jatkoa matkaanne -ESIKOINEN
ReplyDeleteps:lahetä isille terkkuja oho nyt tää meni kirjeen puolelle...
tuo paikka pistää hiljaiseksi. näin muistelisin.
ReplyDeleteHietzu, paikallinen lämpö lamaannuttaa pahimmat ekstaasit! Mutta ei käy kieltäminen, mahtavia paikkoja tämä kaupunki pullollaan.
ReplyDeleteEsikoinen, kiitos rakas ilahduttavasta kommentistasi, terveiset kerrottu isälle! Eipä mekään kovin montaa kohdetta jakseta koluta - yksi nähtävyys päivässä riittää! Lopun päivää olemme lähinnä lompsotelleet päämäärättömästi kujia, nukkuneet päiväunia ja tietenkin syönyt näitä herkkuja. Luulen noiden sveitsiläiskaartilaisten olevan hyvin ylpeitä sekä tehtävistään (ovat palvelemassa paavia) että asuistaan. Ne lienevät Michelangelon ajoilta, joten oikein vanhaa muotia. Pian nähdään!
Mirka, juu, meillä onneksi opas hoiti kiitettävästi puhepuolen, itse tarvitsi vain ihmetellä.
OOh!
ReplyDeleteIki-ihana Rooma, tosin en siitä paavista välitä. Jos ette ole vielä käyneet ja ehditte, menkää Aventinolle katsomaan luostarin avaimenreiästä. Sieltä näkee Pietarinkirkon, me käydään siellä aina, siis sekä katsomassa avaimenreiästä että tietenkin itse kirkossa.
ReplyDeletehttp://wikitravel.org/en/Rome/Aventino
--> keyhole view
Nämä oli niin kauniit kuvat, että!!!
ReplyDeleteVaikka Roomasta tykkäänkin, niin Vatikaanista en yhtään. Monesti tultiin Vatikaanin asemalle maalta päin ja juostiin mahdollisimman pian alueen läpi ja huokaistiin kun päästiin siitä tekopyhyydestä pois.
Ensi kertaa käydessäni äimistelin eniten sitä valtavaa jeesus-rihkamalla rahastusta.
Sikstuksen kappeli on kyllä upea, siitä ei pääse mihinkään.
Aah, mikä paikka! Roomassa olen käynyt kerran interraililla, mutta Vatikaani jäi silloin väliin - puute pitäisi ehdottomasti korjata!
ReplyDeleteKiinnostavaa kuulla, että olet opiskellut ikonimaalausta. Isä Robertinko johdolla? Minulla oli kunnia tavata hänet kerran ja hänen oppilaansa 1960-luvulta on ollut pääasiallinen ikonimaalausopettajani.
Hauskaa loppulomaa sinulla ja Mr. Vilijonkalle!
Ihan ensiksi, oma postikortti kullekin tyttärelle on kermakaikkisen kohtuullista ja hienoa kotiväkeä kohtaan.
ReplyDeleteJa sitten ihan vaan lyhyesti, (voisin paasata loputtomiin tästä) että paavi on yksi eniten minua kismittävä henkilöhahmo maailmassa. Voi sitä kärsimyksen määrää, jota hänenkin mielipeteensä ja ne opit joita hän edustaa ovat maailmassa aiheuttaneet. Mutta kyllä minä valikaanin taideihmeitä voisin silti tuijotella!
Voi tuota esikoisen kommenttia. Ihana!
ReplyDeleteAurinko ja kuu, :)
ReplyDeleteAllu, kiitos vinkistä, sästän sen seuraanvaan kertaan, sillä nyt olemme jo toisten avaimenreikien äärellä Suomessa! En minäkän mihinkään Paavin faniryhmään kuulu, mutta mielenkiintoinen ilmiö sinäänsä.
Liivia, Rooman kaduilla mua suorastaan säälitti, kun niitä jeesusrihkama- ja nunna/munkkivaatekauppoja oli joka kulmassa - eivät pääse hekään kiusauksissa helpolla!
Kuukki, maalasin ikoneja kaksi vuotta oikein tehokkaasti, hurahdi oikein kunnolla! Mutta sitten pääsin Taikkiin opiskelemaan muita taiteita ja kurinalainen ja nöyrä maalailu jäi sikseen... Ja kyllä vain, olin isä Robertin oppilaana. Siellä ekumeenisessa keskuksessa olikin hyvä keskittyä aamun sarastuksessa iltapäivän hämyyn saakka ja maalatessa kuunnella vanhan ja paljon kokeneen miehen jutustelua.
Eilen tänään huomenna, kuten tuossa Allullekin sanoin, en minäkään ihan ymmärrä tuota Paavin valtaa saati mielipiteitä. Turhan vanhakantaista, sillä monilla säännöillä on taatusti ollut paikkansa joskus keskiajalla, muttei enää nykymaailmassa. Vähän sama kun monet islamiin ja juutalaisuuteen kuuluvat säännöt liittyvät tietynlaisessa ilmanalassa asumiseen, mutta sitten ne on keksitty säätää laeiksi, joita uskonnon nimissä pitää noudatta ympäri maailman.
Liivia, eikö vain, sai äidin sydämen heilahtamaan ja suunpielet koholle! Olen niin ylpeä hänen kirjoitustaidostaan, että noin hienosti, käymättä päivääkään suomalaista koulua!
Hyviä kuvia Vatikaanista!
ReplyDelete