Taas haluan tohkeilla uudesta kuvisluokasta tai aljeesta, kuten ruotsalaiset kutsuvat. Yksinkertainen väriympyrään tutustuminenkin tuntui yhdeltä juhlalta, kun tarvikkeet olivat käden ulottuvilla eikä tarvinnut varoa muiden tavaroita.
Sellaisia oooh-huutoja en olekaan pitkiin aikoihin kuullut, mitä välivärien sekoittaminen sai aikaan. Kolmasluokkalaiset olivat varmoja vihreän syntymisen olleen taikaa.
Ja näin syntyivät 12 mahtavaa värikukkaa, kevään houkuttelemiseksi, niittyverhoiksi akvaariooni, kaikkien tilassa työskentelevien riemuksi.
(Postaus on yltiöpositiivinen, tiedän. Ihan oikeasti kulttuurishokki häiritsee arjesta nauttimista sillä paikallinen epäloogisuus pännii, kielivaikeudet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä (miksen vieläkään tiedä mitä on portaat, hitaasti ja lähes mandariiniksi) ja kaikkien asioiden hoitoon menee liikaa aikaa. Mutta valittamalla eivät asiat parane, joten parasta muistella vain päivän oooh-huudahduksia ja paneutua kiinanläksyihin enemmän.)
Hei!
ReplyDeleteLöysin tänne aivan vahingossa! Käyn täällä myöhemminkin! Kivoja juttuja :-) ihmiselle, joka ei juurikaan matkustele.
Hei ystävä!
ReplyDeleteYltiöpositiiviisuus on vain pop! Jokaisesta päivästä voisi nimittäin keksiä vaikka kuinka monta nurinarina aihetta - kuten tänä aamuna keskellä tietä toittoilleet autoilijat, naapurin viimeöinen mekastus, ärsy orastava vatsatauti jne jne. Näiden sijaan olen päättänyt keskittyä siihen, että aurinko paistaa, lumi sulaa, ulkoilu on ihanaa kävellenkin, kun en nyt oikein jaksa juosta, viisivuotiaalla menee enemmän kuin hyvin koulussaan. Haa, ja jopa tuntuu taas elo valoisammalta! Kuvisluokkasi vaikuttaa fantastiselta. Aion tulla sinne vielä visiitille. ;)
Bisous ex-kotikaupungin seuduilta!
Hoya, Blogistania tarjoaa tosiaan mahdollisuuden piipahtaa ties minne, tehdä päivän aikana vaikka maailmanympärysmatkan, kotisohvalta käsin tuttua presidenttiä juoden.
ReplyDeleteKaisa, niinpä niin. Kiva erityisesti kuulla nuoren herran viihtyvän. Milloinkas meinaat hypätä koneeseen? Olet sydämellisesti tervetullut! Terveisiä perheelle.
Yltiöpositiivisuutta tarvitaan!
ReplyDeleteMinäkin tänään opetin yhdelle ikuiselle vastarannankiiskille, että ei saa sanoa aina "ei", pitää sanoa "jep". Se olikin hyvä, sillä tuon sanan poika imaisi heti, ja oli vaihteeksi kiva kuunnella jepjepjeppiä.
Oppilaani ovat sellaisia, että aina ei kovinkaan paljoa tarvita.
Hei miksi ihmeessä en ole itse tullut keksineeksi tuollaista elämyksellisyyttä värioppiin? Toimisi varmaan noilla isoillakin, jotka tosin periaatteessa jo osaavatkin sekoitukset, vaikkeivät oikeasti osaakaan (kaikki).
ReplyDelete"taa haluu heti sun luokalle oppiin vareista kaikkee hauskasti ja luovasti!!!"
ReplyDeleteIhana tapa opetella väriympyrää! Piti heti laittaa eteenpäin miehellekin, se kun ei tunnu tajuavan koko väriympyrän käsitettä. Insinööri, olen yrittänyt opettaa... ;)
ReplyDelete