Saturday, February 28, 2009

Kaksin aina kaunihimpi

ja mitä niitä sananparsia onkaan? Herkkyysteeman mukaisesti lähdin selaamaan kuva-arkistoja.


Tämä tuntuu sopuisalta pariskunnalta. Toinen luuta on kylläkin luonteeltaan ahkerampi.



On ihmeellistä kuinka paljon seura vaikuttaa oman tyylin kehittymiseen, tai kehittymättömyyteen. Vaikka kuinka oltaisiin persoonallisia ollaan samanaikaisesti yhtäläisiä.


Mutta sitä en ihmettele yhtään, että pariskunnista tulee ajan myötä toistensa kaltaisia. Onhan siinä kyse rakkaudesta, toisen ihailemisesta ja arvostamisesta, myös samankaltaisista elintavoista - yleensä.


Katsokaa nyt meitäkin. Ollaan aina naureskeltu tuulipukupariskunnille, jotka samanlaisissa asuissaan rinnakkain viilettävät, muttenpä tiedä kuinka kaukana mekään siitä ollaan. Samanlaiset jalatkin ollaan hankittu!

Kuinka teillä?

19 comments:

  1. Ihanasti siirryit edellisestä aiheesta tähän. Niinhän se on, usein vanhemmilla pareilla alkaa samankaltaisuutta näkymään ulkoisestikin. Se on aika hauska juttu ja jotenkin hellyttävääkin.

    Itselläni on muistoissa vallattoman koominen vaihe elämästäni. Mieheni on ihan milliä vaille hiukseton, ja taannoin minäkin radikaaliuden puuskassa ajelin kaljuksi. Sitten oltiinkin kaksi munapäätä. Ehkä ei oltu silloin kaksi kaunihimpia, vaan kauheampia. Joittenkin mielestä ainakin. ;)

    ReplyDelete
  2. meillä,johtuen ehkä enemmän minun mieltymyksestäni vihreään,huomaan joskus kaupungilla ollessamme,että koko perhe kulkee vihreän sävyissä...
    muuten samankaltaisuudet miehen kanssa ovat enemmänkin tavoissa.kuinka kotona vietetään iltaa ja mistä ruoista pidetään...
    Kiva postaus...

    ReplyDelete
  3. Nina, kiitos.

    Miao, bloggaus kehittää ihmeesti kykyä keksiä aasinsiltoja. Mä haluan kyllä nähdä miltä sä näytit kaljuna. Ilman kuvan vilauttamista et kyllä tästä selviä!

    Aurinko ja kuu, kuopus on ainoa lapsistai jonka pukeutumista edelleen pystyn johdattelemaan. Olen huomannut, että meillä on koulu- ja työaamuina samankaltaiset värit päällämme useinmiten - on niin hoppu, että tulee puettua ituitiolla ilman sen kummempia miettimisiä.

    ReplyDelete
  4. Luutakuva on kuin ilmetty Niinistö Nuorikkonsa kera.

    ReplyDelete
  5. Minulla on jotain samanlaisia paitoja kuin miehellä, koska pidän poikien vaatteista. Totta on myös, että ystävän tyyliä tulee helposti tiedostamatta jäljiteltyä. Tosin tänään taidan näyttää tuolta kuluneemmalta mopilta.

    ReplyDelete
  6. Luutakuva on mainio! Ja postaus todella ihana! Tuulipukuja ei ole meilläkään mutta pariin kertaan on aiankin ollut juurikin samanlaiset kengät :D

    ReplyDelete
  7. Anonymous, taidat olla luudanvihreä kateudesta! Minusta on vain hienoa jos kaksi aikuista ihmistä löytävät toisistaan onnen, ikäeron tuomitseminen ei meille muille kuulu.

    Matroskin, miestenpaitojen kankaat ovat usein tosi ihania, kauniita pieniä aitoja tai hillittyä kuviointia kudoksessa. Omat lantioni ovat valitettavasti sen verran leveät, etten miehen paitoja voi lainata.

    Mizyena, eipä taida meiltäkään muuta samaa löytyä kuin sandaalityyli.

    ReplyDelete
  8. Musta tuntuu, että meillä puetaan tahallaan ihan erilaisiin vaatteisiin :o) Toki kummankin lempivärit ovat sininen ja vihreä. Nyt olen nautiskellut värimaailmasta kun sain kahden pojan jälkeen tytön. Valitettavasti pojat rajoitetaan mustaan, harmaaseen, siniseen ja vihreään :o( Ostin sitten nuorimmalle pojalle edes kurahousut keltaiset.

    ReplyDelete
  9. Kiva postaus!

    Me ollaan käsittääkseni hyvin erinäköiset puolison kanssa, ihan kertakaikkiaan, ja kyllä hämmästyin kun joku mainitsi meistä "niin samannäköisinä"! Eli vaikkei mitään ulkonäöllistä yhteneväisyyttä olisikaan niin kai se sitten jotenkin luikertelee ihmiseen, se toinen.

    ReplyDelete
  10. Ihania huomioita!

    Yllätyin viime kesänä kun miehen ystävä totesi että ollaan samasta puusta veistettyjä mekin. Odottavat meille kuulemma "inkkarilapsia".
    Mikäs siinä.

    ReplyDelete
  11. Meillä on mies pukeutumiseltaan huomattavasti käytännöllisempi.... Lapsia kun pääsee joskus pukemaan niin oikein värisuora on heillä yllä, minä huokaisen ja laitan silmät kiinni.

    Mutta luonteessa, siinä meillä löytyy paljon yhtenevää.

    ReplyDelete
  12. No siis höh.. en tietenkään tarkoittanut värisuoraa.. vaan värikirjavuutta, tiedäthän.. suomi hukassa.

    ReplyDelete
  13. Kiva postaus. Onko teillä muuten nyt jo sandaali-ilma??? Mun mies ei ikinä pistäisi samanlaista vaatetta päällensä kuin minä.On joskus palannut autolta takas kotiin hakemaan eri takkia, kun sattui olemaan vähän samaa väriä päällä kuin mulla.

    ReplyDelete
  14. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  15. désolée, tuli kahteen kertaan, poistin yhden

    ReplyDelete
  16. Allu, ehei, kuva on arkistosta syyskuulta. Vielä on reilusti on pakkasöitä, päivisin lämpötila kohonnee jopa kahdeksaan asteeseen. Jotenkin keväisen tuntuista jo, mutta tuulisina päivinä arotuuli on edelleen hyytävä.

    ReplyDelete
  17. Saapa nähdä kuinka minun käy uuden rakkaani kanssa vuosien myötä. Epäilen että emme tule kovinkaan samanlaisiksi ulkoisesti, mutta toisiinsa kiintyneitten parien "muistuttavuus" on usein sellaista ruumiinkielen yhteneväisyyttä, olemisen tapaa, joka tekee samankaltaisuuden vaikutelman.

    Hassua, mutta näin juuri eilen söpöt mummo-tekstiilikaksoset! Ei sekään sitten ole teinien yksinoikeus...:-D

    ReplyDelete