ja mitä niitä sananparsia onkaan? Herkkyysteeman mukaisesti lähdin selaamaan kuva-arkistoja.
Tämä tuntuu sopuisalta pariskunnalta. Toinen luuta on kylläkin luonteeltaan ahkerampi.
On ihmeellistä kuinka paljon seura vaikuttaa oman tyylin kehittymiseen, tai kehittymättömyyteen. Vaikka kuinka oltaisiin persoonallisia ollaan samanaikaisesti yhtäläisiä.
Mutta sitä en ihmettele yhtään, että pariskunnista tulee ajan myötä toistensa kaltaisia. Onhan siinä kyse rakkaudesta, toisen ihailemisesta ja arvostamisesta, myös samankaltaisista elintavoista - yleensä.
Katsokaa nyt meitäkin. Ollaan aina naureskeltu tuulipukupariskunnille, jotka samanlaisissa asuissaan rinnakkain viilettävät, muttenpä tiedä kuinka kaukana mekään siitä ollaan. Samanlaiset jalatkin ollaan hankittu!
Kuinka teillä?
Saturday, February 28, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Heh, Ihana postaus :-)
ReplyDeleteIhanasti siirryit edellisestä aiheesta tähän. Niinhän se on, usein vanhemmilla pareilla alkaa samankaltaisuutta näkymään ulkoisestikin. Se on aika hauska juttu ja jotenkin hellyttävääkin.
ReplyDeleteItselläni on muistoissa vallattoman koominen vaihe elämästäni. Mieheni on ihan milliä vaille hiukseton, ja taannoin minäkin radikaaliuden puuskassa ajelin kaljuksi. Sitten oltiinkin kaksi munapäätä. Ehkä ei oltu silloin kaksi kaunihimpia, vaan kauheampia. Joittenkin mielestä ainakin. ;)
meillä,johtuen ehkä enemmän minun mieltymyksestäni vihreään,huomaan joskus kaupungilla ollessamme,että koko perhe kulkee vihreän sävyissä...
ReplyDeletemuuten samankaltaisuudet miehen kanssa ovat enemmänkin tavoissa.kuinka kotona vietetään iltaa ja mistä ruoista pidetään...
Kiva postaus...
Nina, kiitos.
ReplyDeleteMiao, bloggaus kehittää ihmeesti kykyä keksiä aasinsiltoja. Mä haluan kyllä nähdä miltä sä näytit kaljuna. Ilman kuvan vilauttamista et kyllä tästä selviä!
Aurinko ja kuu, kuopus on ainoa lapsistai jonka pukeutumista edelleen pystyn johdattelemaan. Olen huomannut, että meillä on koulu- ja työaamuina samankaltaiset värit päällämme useinmiten - on niin hoppu, että tulee puettua ituitiolla ilman sen kummempia miettimisiä.
Luutakuva on kuin ilmetty Niinistö Nuorikkonsa kera.
ReplyDeleteMinulla on jotain samanlaisia paitoja kuin miehellä, koska pidän poikien vaatteista. Totta on myös, että ystävän tyyliä tulee helposti tiedostamatta jäljiteltyä. Tosin tänään taidan näyttää tuolta kuluneemmalta mopilta.
ReplyDeleteLuutakuva on mainio! Ja postaus todella ihana! Tuulipukuja ei ole meilläkään mutta pariin kertaan on aiankin ollut juurikin samanlaiset kengät :D
ReplyDeleteAnonymous, taidat olla luudanvihreä kateudesta! Minusta on vain hienoa jos kaksi aikuista ihmistä löytävät toisistaan onnen, ikäeron tuomitseminen ei meille muille kuulu.
ReplyDeleteMatroskin, miestenpaitojen kankaat ovat usein tosi ihania, kauniita pieniä aitoja tai hillittyä kuviointia kudoksessa. Omat lantioni ovat valitettavasti sen verran leveät, etten miehen paitoja voi lainata.
Mizyena, eipä taida meiltäkään muuta samaa löytyä kuin sandaalityyli.
Musta tuntuu, että meillä puetaan tahallaan ihan erilaisiin vaatteisiin :o) Toki kummankin lempivärit ovat sininen ja vihreä. Nyt olen nautiskellut värimaailmasta kun sain kahden pojan jälkeen tytön. Valitettavasti pojat rajoitetaan mustaan, harmaaseen, siniseen ja vihreään :o( Ostin sitten nuorimmalle pojalle edes kurahousut keltaiset.
ReplyDeleteKiva postaus!
ReplyDeleteMe ollaan käsittääkseni hyvin erinäköiset puolison kanssa, ihan kertakaikkiaan, ja kyllä hämmästyin kun joku mainitsi meistä "niin samannäköisinä"! Eli vaikkei mitään ulkonäöllistä yhteneväisyyttä olisikaan niin kai se sitten jotenkin luikertelee ihmiseen, se toinen.
Ihania huomioita!
ReplyDeleteYllätyin viime kesänä kun miehen ystävä totesi että ollaan samasta puusta veistettyjä mekin. Odottavat meille kuulemma "inkkarilapsia".
Mikäs siinä.
Meillä on mies pukeutumiseltaan huomattavasti käytännöllisempi.... Lapsia kun pääsee joskus pukemaan niin oikein värisuora on heillä yllä, minä huokaisen ja laitan silmät kiinni.
ReplyDeleteMutta luonteessa, siinä meillä löytyy paljon yhtenevää.
No siis höh.. en tietenkään tarkoittanut värisuoraa.. vaan värikirjavuutta, tiedäthän.. suomi hukassa.
ReplyDeleteKiva postaus. Onko teillä muuten nyt jo sandaali-ilma??? Mun mies ei ikinä pistäisi samanlaista vaatetta päällensä kuin minä.On joskus palannut autolta takas kotiin hakemaan eri takkia, kun sattui olemaan vähän samaa väriä päällä kuin mulla.
ReplyDeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeletedésolée, tuli kahteen kertaan, poistin yhden
ReplyDeleteAllu, ehei, kuva on arkistosta syyskuulta. Vielä on reilusti on pakkasöitä, päivisin lämpötila kohonnee jopa kahdeksaan asteeseen. Jotenkin keväisen tuntuista jo, mutta tuulisina päivinä arotuuli on edelleen hyytävä.
ReplyDeleteMerja, väriympyrä ehkä?
ReplyDeleteSaapa nähdä kuinka minun käy uuden rakkaani kanssa vuosien myötä. Epäilen että emme tule kovinkaan samanlaisiksi ulkoisesti, mutta toisiinsa kiintyneitten parien "muistuttavuus" on usein sellaista ruumiinkielen yhteneväisyyttä, olemisen tapaa, joka tekee samankaltaisuuden vaikutelman.
ReplyDeleteHassua, mutta näin juuri eilen söpöt mummo-tekstiilikaksoset! Ei sekään sitten ole teinien yksinoikeus...:-D