Tänään olen ottanut asiakseni ihmetellä polkupyörien ketjuja. Niitä, joiden kuuluu pyöriä vinhasti polkiessa ja jotka imaisevat mieluusti lahkeet rasvaansa.
Mutta miten ihmeessä niillä kiinalaisilla ovat ketjut niin löysät, näyttävät kahta kokoa liian suurilta. Saavat polkea puoli kierrosta ennen kuin mitään tapahtuu. Ja näin on kaikilla, jokaisessa pyörässä, perävaunullisilla ja tavallisilla pyörillä. Minusta kummallista, mutta voiko miljardi polkijaa olla väärässä?
Ja päivän ihanuus oli kuvisluokan korkkaaminen!!! Oli upouudet pöydät ja tuolit, tavarat kaapeissa (jotka lähes paikoillaan), melkein lämmintä (kolme seinää neljästä lasia), vesipistekin luvattu muutaman viikon sisällä. Tuntuu siltä kuin olisin taas oikea opettaja, onhan minulla oma luokka. Ja jotain huumoria tilanteeseen toivat alueen kadunlakaisijat, jotka pällistelivät aidan yli ikkunasta sisään lähes kokonaisen tunnin luokassa heilumistani, jonkun lähiasukkaan autokuskikin tuntui kovin kiinnostuneelta opetuksesta. Taidamme paneutua kiinanalaiseen paperileikkaukseen mitä pikimmiten, työt sitten teippaamme ikkunoihin suojaksi. Tähän päättyi siis mobiilin kuviskuokkani tarina, joka on vaihtelevasti toiminut käytävillä, auloissa tai toisten luokissa. Ihanaa, torstaina taas näyteikkunaan heilumaan!
Onneksi olkoon omasta kuvisluokasta! Ymmärrän noita kiinalaisia ja niiden uteliaisuutta täysin! Kyllä minäkin jäisin seuraamaan teidän kuvataiteiluja jo ihan sen perusteella, että sinut tuntien taatusti olet hauska ja hulvaton myös opena! Joku kerta minäkin nenä kiinni ikkunassa samassa rivissä kiinalaisten kanssa. ;D
ReplyDeleteKuulostaakin ihanalta! Tulisin kernaasti oppilaaksi luokkaasi. Harmi että asutaan vähän kaukana.
ReplyDeleteOnnea uudesta luokasta! Minäkin varmaan kurkistelisin lasin takana jos siellä olisin.
ReplyDeleteOnnea hienosta luokasta.Paperityöjuttu kuulosti hienolta,mutta älä kaikkea peitä,et tiedä vaikka joku lapsi tai isompikin saisi idean ammattiin tai muutenvaan inspiroituu ikihyviksi tuntiesi katselusta.
ReplyDeleteTunneistasihan voisi tulla kertakaikkiaan ILMIÖ!!! ;D
Voisit tehdä siitä performanssin, joka päivä jotain tarkoituksellista uutta pällisteltävää! Joku hauska vaate tms ;)
ReplyDeleteNo joo, joskus ehkä voisi olla ihanaa tehdä työtään aivan rauhassa, ilman sen kummemmin ihailevia kuin kummeksuviakaan ulkopuolisten katseita...
kuulostaa valoisalta ja inspiroivalta tilalta, onnea uudelle luokalle! ja onnea uuteen luokkaan, onnellisia opetuksia!
ReplyDeleteVaan eikö olekin ihanaa, että lähes jokaisessa kadunkulmassa on joku, joka korjaa pyöräsi sen mentyä syystä tai toisesta epäkuntoon. Suomessa täytyisi roudata pyörä jonnekin hemmetin kuuseen korjaamoon ja odotettava viikkokaupalla. Pekingissä ei juuri omia sormiaan tarvitse pyörän kettinkien rasvaan sotkea. Eikä maksa paljon...
ReplyDelete