Esikoisella oli lepopäivä, sillä viikonloppuillat menivät kuumeillessa. Aamun kouluunpääsemättömyyden aiheuttamasta pettymyksestä toivuttaan kääntyi päivä voitoksi. Aluksi esikoinen ompeli "jotain kaunista" ja sitten luki pitkään pienempien sisarusten suomalaisia satukirjoja - "sitä ei tavallisesti ehdi kun pitää lukea koulukirjoja".
Ja yhtäkkiä tytön ilme kirkastui ja iloinen mieli karisti loputkin taudista pois: "Äiti, tehdään suomea! Nyt on aikaa." Niin kaivoimme pölystä äidinkielenkirjat ja ryhdyimme urakoimaan. Mukavasti köllöttelimme sängyllä ja lähdimme liikkeelle preesenssistä ja jatkoimme pluskvamperfektiin saakka. Taivutimme ja muuntelimme muotoja, tehtävä tehtävältä etenimme. Kynä sauhusi ja oppimisen riemu täytti huoneen.
Yksi yhteinen huoli on kaikilla ulkosuomalaisilla lapsiperheillä, että kuinka turvata äidinkielen oppiminen. Meillä niitä on kaiken kukkuraksi kaksi, molemmat kotimaiset. Tämän esikoisen ensimmäisen englanninkielisen kouluvuoden kotikielenopetus on lähes unohtunut, kyllä vain, kauheaa on, myönnetään. On tuntunut yksinkertaisesti liian raa'alta ottaa kirjat esille juuri kun hän on saanut 1,5 tuntia vieneet läksyt tehtyä, käynyt baletissa ja soittanut viulua ja stressaa edelleen "Pitää vielä lukea vähintään 20 minuuttia englantia ennen nukkumaanmenoa."
Mutta tällaiset leppoisat toipumispäivät , jolloin lapsi saa kokonaan itse päättää tekemisistään osoittavat, ettei peliä ole menetetty. Äidinkieli kiinnostaa häntä ja lapsi haluaa kyetä leikkittelemään aikamuodoilla siinä missä Suomessa asuvat ikätoverinsa. Lisäksi tuumaa: "Harry Potter on paras suomeksi." Tämän onnistuneen päivän jälkeen on taas helpompaa muistaa ottaa kirjat esille, toivottavasti pian.
Ruotsinkielen opetuksen järjestäminen onkin seuraavaksi vuorossa, mutta siinä luotan muutaman viikon kuluttua alkavaan suomenruotsalaiseen virtuaalikouluun Nomadiin. Ja tässä tulevassa parasta lienee vertaistukiryhmä eli toiset lapset. Jihuu, vetoapua ei koskaan ole liikaa!
Voi kuinka ihanaa tuollainen suomen kieli-innostus! Olen itse alkanut huomata asuttuamme kaksi ja puoli vuotta täällä, että pikkumiehen äidinkieli on välillä hassua. Puhuu kyllä sitä sujuvasti, mutta välillä sanoo jotkin asiat omalla tavallaan, ei ihan kielioppisääntöjen mukaan. Viikoittainen Suomi-koulu auttaa, kun pääsee tapaamaan samankielisiä kavereitaan. Huomaan tosin itsekin, että pitkän päivän jälkeen (varsinkin jos olen käyttänyt paljon sekä ranskaa että koululla englantia) saatan hieman etsiä suomen sanoja, jos esim. soitan Suomeen. Vielä en huolestu lapseni suomen kielestä, mutta jos aiomme viihtyä täällä vuosikausia, täytyy äidinkieltä ryhtyä ylläpitämään aktiivisesti jossain muodossa (kotona, muiden kanssa ym.).
ReplyDeleteSuukkoja sinne!
Jep, tutulta kuulostaa. Ja nimenomaan se ajanpuute. Kun ei vaan viitsi kaiken muun päälle laittaa lapsia pänttämään vielä suomeakin. Pelkkä kotona puhuminen tai lastenohjelmien katselu sekä iltasatukirjojen lukeminen ei kuitenkaan vaan riitä pitkän päälle. Se on jo huomattu.
ReplyDeleteTuttua, tuttua.
ReplyDeletePikkumiehen kanssa ollaan nyt opeteltu tavuja ja lukemista myos suomeksi, tyttaren kanssa edetty lukukirjan tehtavakirjaa tayttaen. Mutta aivan liian vahan. Koulupaivat ovat pitkat meillakin ja sen jalkeen ei ole aidilla sydanta patistaa kielikouluun.
Koska tajusin etta ensi vuonna molemmilla on kolme vierasta kielta opeteltavana niin olen viisaampi ja nyt jo tsekannut kaikki ostettavat kirjat ja ehkapa jopa isommalle netin kautta koulua aidinkielessa. Nyt sitten taytyy todella organisoitua.
Toisaalta parasta on se, kun innostus lahtee lapsista itsestaan, silloin opiskelu on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa.
Hei laitatko mulle siita Nomadista meilia? Meilla on pari suomenruotsalaista perhetta taalla ja he kayvat kylla suomi-koulussa mutta ruotsinkieli ruostuu.
ReplyDeletepia
pikkukenguru2@yahoo.com
Ymmärrän, että huoli näistä asioista on. Joskaan ei kokemusta.
ReplyDeleteJotenkin olisin tykännyt olla tuossa esikoisesi asemassa tuon päivän; noin kaunis nuttu päällä ja saada äidiltä kaiken huomion ja oppia uutta noin rennonlaisesti.
Kuulostaapa tunnolliselta tytöltä...ymmärrän huolen,mutta kyllähän se äidinkieli pysyy ja tulee nopeasti takaisinkin.Aika hyvin on asiat jos kuitenkin harryä lukee...
ReplyDeleteKaisa, saman olen minäkin huomanut, että sanoja saa etsiä jatkuvasti entistä enemmän.
ReplyDeleteMizyena, ajanpuutteen lisäksi se unohtaminen vaikeuttaa. Silloin kun olisi sopiva hetki ei asiaa muista ja sitten kiireessä taas muistaa aivan kaiken mitä pitäisi.
Pikkuutut, mitä vieraita kieliä siellä opiskellaan? Ennakkovalmentautuminen kuulostaa järkevätä.
Aurinko, laitettu.
Liivia, meillä ol tosiaan oikein mukava toipilaspäivä.
Aurinko ja kuu, esikoinen on välillä liiankin tunnollinen, vaivihkaa yritetään auttaa häntä antamaan itselleen hieman löysempää hihnaa. Mutta, äidinkieli toki pysyy, muttei kovinkaan rikkaana, ellei siihen erikseen paneuduta. Samoin ei kielioppikaan itsekseen päähän tipahda, kyllä se täytyy opettelemalla opetella. Eikä kieli tule takaisin, jollei sitä koskaan ole 100% oppinut, saati jollei vaikka ole edes tietoa paluusta isänmaahan. Esikoisemme (10v.) puheesta ja kirjoituksesta ei huomaa ulkomailla vietettyjä vuosia, ainakaan minun mielestäni, mutta kahden nuorimman kohdalla sen huomaa, kuopuksen kohdalla valitettavan hyvin (ei ole Suomessa koskaan asunutkaa). Pariisin arjessa päivittäin vilisi viisikin eri kieltä (suomi, ruotsi, ranska, englanti ja tanska), liian monta puhumaan opettelevalle lapselle. Nyt "enää" neljä (suomi, ruotsi, englanti ja kiina). Eli projektia kotikielien kanssa riittää ja siihen on paneuduttava aiempaa enemmän. Näin on marjat, tämä lähinnä itselleni todettakoot.
Hieno juttu etta lapselta itselta loytyi innostus suomen opiskeluun!!
ReplyDeleteMeilla on valitettavasti valilla kaytossa lahjonta, uhkailu ja kiristys silla suomen harjoitteleminen ei kertakaikkiaan kiinnosta. Olen pyrkinyt kerran parissa viikossa teettamaan aidinkielentehtavia. Mutta en halua liikaa stressata silla koulu vie kylla viimeisetkin mehut lapsista pitkine paivineen.
Hei!
ReplyDeleteHyvä juttu, että tytär jaksaa opiskella suomeakin. ´Vaikka sitä paivittäin puhuu, on välillä hyvä ihan kirjoittaakin ja käydä läpi kielen sääntöjä. Oletteko muuten tutustuneet nykyisin kouluissamme käytössä olevaan tyyppikirjaimistoon? Yllättäen olen huomannut, että kuopus on omaksunut todella nopeasti käsialakirjoituksen, johon alettiin perehtyä viime syksynä toisen luokan alussa. Kirjoitus on alusta alkaen siistin ja kauniiin näköistä. Tässä sivusto, jolla opetetaan hyvin perusteellisesti tyyppikirjaimet mm. videoleikkeiden avulla; esitellään myös se, miten kirjaimet sidotaan toisiinsa: http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kirjainuudistus/kirjoituskirjaimet.html
Suzhouren, täytyy tosiaan yrittää kannustaa niin kauan kun omaa innostusta riittää. Sitä ei koskaan tiedä milloin missäkin asiassa lahojta-uhlaiku-kiristyslinjalle joutuu! Tsemppiä sinne lämpöön!
ReplyDeletePilli, etpä tiennyt, mutta esikoinen on tullut äitiinsä ja rakstaa erilaisten kiraimien vertailua ja harjoittelemista. Hän on opetellut ne edelliset suomalaiset tyyppikirjaimet, Pariisin ruotsalaisessa koulussa (eskari-3.lk) oppi ruotsalaisen kaunon ja nyt sitten syksyllä humps vain käsiala muuttui angloamerikkalaiseksi, noin viikossa. Viimeksi eilen tyttö kirjoitteli aakkosia paperille ja harjoitteli tyylejä, vertaili ja ihmetteli.
Täytyypä käydä kurkkamassa uusia kirjaimia. Toivottavasti niissä ei nosteta kynää yhtä tiuhaan paperista kuin edellisissä. Ne eivät mielestäni mitään kaunoa ollutkaan! Amerikkalaisilla on edelleen kunnon kauno, jossa kynä rullaa paperilla, kuten meillekin opetettiin joskus 70-luvulla.
Nimenomaan se, että kieli ei pääse ulkomailla kehittymään vaan jää usein jopa sille tasolle mitä oli sen ikäisenä kun pois suomesta muutettiin. Jos siellä edes ollaan asuttu. Aika paljonkin saa tehdä töitä, jotta suomen kieli säilyisi.
ReplyDeleteMeilläkin on suomen lisäksi 3 muuta kieltä kuviossa mitkä valitettavasti vuosien aikaan tulevat menemään suomen ohitse erittäin todennäköisesti. Tällä hetkellä vain yhdellä lapsista suomi on vahvin kieli vaan ei ole enää sitten kun koulutielle lähtee. Lisäksi meilläkin on useammat aakkoset opeteltavana.
Meillä on suomi pysynyt ihan puhumalla hallussa, siis puhuttu kieli. Kirjoista ei ole koskaan opeteltu. Esikoinen lukioiässä osaa lukea ja kirjoittaakin suomea ihan tyydyttävästi, siitähän se paranisi vielä opettelemalla. Kaikki ovat menneet kouluun suomeapuhuvina, ranska on tullut sitten siihen lisäksi.
ReplyDeleteuusi ihana blogi löydetty..saatte uuden lukijan asap.
ReplyDeleteEi ole kevyt homma pitää yllä kotimaan kieliä pitkillä expat-kerroilla. Kilpailu ja kokelastaso on kotimaassa myös korkea eli ihan helpolla ei esim yo-tutkinnosta selviä, jos tutkintoon tähtää. Haaste on kova, kilpailu myös, eikä lapsen motivointi oikein onnistu niillä 'perinteisillä' menetelmillä, vaan tosi on, että se lähtee hänestä ja osaavasta ohjaamisesta. On siinä haastetta! Kaikille tsemppiä ja kannustusta!!
ReplyDeleteAika kiva toipilaspäivä! :)
ReplyDeleteOnko sulla ihan tavalliset äidinkielen kirjat Suomesta tuotuina vai jotain muita kirjoja?
Meillä prinsessa on just oppinut lukemaan suomeksi. Portugaliksi varmaan oppii tänä vuonna koulussa.
Aikaisemmin ajattelin, että eiköhän se siinä mene kun puhuu suomea, lukee suomeksi ja kattoo muutamaa DVD:tä suomeksi mutta nyt huomaan (kantapään kautta), ettei se tietenkään ihan riitä :)
Monikielisyys on korvaamattoman kallis aarre. Harmistelen jatkuvasti suomalais-kanarialaisen tuttavaperheeni lapsien puolesta, joille puhutaan vain kotipuolessa vain espanjaa. Ihanaa teillä! :)
ReplyDeleteMinakin haluaisin tietaa mita kirjoja kaytat? Kiva olisi yrittaa opettaa lapsia kirjoittamaan suomeksi mutta se tahoo jaaha vain 'joulukortti'asteelle :-(
ReplyDeleteJa motivaation loytyminen varsinkin pojalla saattaa olla vaikeaa.
Toisaalta kiva taas huomata miten jo viikon visiitti Suomessa auttoi: nyt on kotona kuulunut paljon enemman suomea lasten keskinaisissa jutuissa.
Koulukielena englanti.Lisaksi arabia ja nyt tyttarella myos ranska. Pikkumiehella englanti ja arabia.Ensi vuonna sitten jo ranskakin. Eli nyt yritetaan oppia lukeminen, jotta ensi vuosi olisi helpompaa.
ReplyDeleteMeillakaan nuorempi ei ole koskaan asunut Suomessa, lukuunottamatta evakkoaikaa noin 7 kk, jolloin jouduimme olemaan Suomessa. Vaatii siis tsemppausta vanhempien puolelta.
Mamae ja Pikkujutut, meillä avan tavalliset peruskoulun äidinkielenkirjat, Tammen Kirjakuja-sarjasta. Ihan ok.
ReplyDelete